Syksyn "neulekauden" alussa mietin, mitäs nyt tekisin. Yleensä tulevat ensiksi mieleen lapsenlapset, nuo isovanhemman iloenergiapillerit. Nyt kuitenkin mieleeni nousivat ensimmäiseksi omat lapseni, nuo jotka keski-ikäisinä ahertavat elämäänsä ja elantoaan tuolla kovassa maailmassa. Televisio tuo sieltä mummolaan joka päivä irtisanomisuutisia ja it-neuvottelutietoja. Se tarkoittaa pelkoja, turvattomuutta, kilpailua, pettymyksiä, puutteita. Vaikeat ajat heijastuvat kaikkeen.
Minä olen äiti omilleni, näille entisille piimäsuille. Lapsenlapsilla on omat vanhempansa. Isovanhempana olon tärkeä osa on olla ainakin henkisenä tukena ruuhkavuosissa raataville lapsilleen. Lämpimiä ajatuksia ja siunauksia voi antaa isoille lapsilleen monin tavoin, kukin muori omilla tavoillansa. Minä olen nyt kutonut niitä näihin sukkiin pojalle ja hänen armaallensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti