Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
torstai 3. lokakuuta 2013
Nyt ihmettelen tässä
Siirsin lintujen juoma-allasta vajaan. Astiasta löytyi tällainen asetelma ja jäätaulu! Lintu on muovia.
Eläkeläisen päivät ovat erilaisia. Parina viime päivänä olen torkahdellut osan päivää dekkarin kanssa pienen flunssan viluttamana.
Vapaus, suunnittelematon vapaus on minulle ollut tärkeintä tässä elämänvaiheessa. Eilen ehdotin kuitenkin miehelle, että pidettäisiin jonain päivänä palaveri siitä, miten oikein haluamme tätä ainutkertaista, jäljellä olevaa aikaamme käyttää. Onko elämämme nyt sellaista kuin toivommekin, siis siinä mihin voi itse vaikuttaa? Onko sellaista, minkä tekemättä jättämistä kadumme kymmenen vuoden päästä? Mitä pitäisi huomata juuri nyt?
Vielä minulla ei ole vastauksia näihin kysymyksiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti