Pimeän hyssyä

 Lämmittelin ulkosaunaa. Aitokiukaan lämmittäminen kesti kolme tuntia. Nyt se siintyy ja kohta mennään löylyihin. Lunta sateli pehmeästi koko lämmitysajan, sai tullen mennen lakaista portaita. Siinä kulkiessani koetin ottaa pimeänkuvia, mutta eihän niistä häävejä tullut, kun en uuden koneen ohjelmista löytänyt kirkkauden säätöäkään. Mutta tässä on kuitenkin terveisiä täältä mettäkylän lumisesta rauhasta ja lämmin hyvän tulevan vuoden toivotus kaikille!

Katselin eilen tallennettuna joka joulupäivä  esitetyn filmin, mikä on klassikko vuodelta 1946, nimeltään " Ihmeellinen on elämä". Kyynelehdin vuolaasti, kun lopussa hyvyys voitti.Tuumasin, etten ole pitkään aikaan itkenyt muutoin kuin liikutuksesta. Kunpa tuleva vuosi ei muuttaisi minulla tätä asiantilaa ja kunpa kaikkien tänä vuonna paljon itkeneiden kyynelet kuivattaisiin ensi vuonna!

Vanha valokuva

Yöllä lankesi uutta, märkää lunta maan peitoksi, ohuelti tosin, mutta valkoista. Tuuli on tyyntynyt.

Eilen oli ihan pakko päästä uimahalliin potkiskelemaan ja verryttelemään jäseniä vesivyön kanssa, olin aivan kontassa liikkumattomuudesta. Tänään maantiellä uskalsi jo kävellä reippaammin, kun jääkohdat ovat pehmenneet.

Mitä nyt aiot tehdä, kysyi mies äsken lähtiessään veljestapaamiseen keskimmäisen veljen mökille, mukanaan tuliaisiksi leipomani suklaa-juustotorttu. Minulla on siis vapaata yli vuorokausi! Alan ryypiskellä, vastasin. Luin juuri silloin päivän lehteä, jossa kerrottiin eläkeläisten lisääntyvästä alkoholisoitumisesta.

No, eipä ole suuria suunnitelmia tälle "lomalle". Istun varmaan keinutuolissa, kudon sukkaa ja katselen päivän tummumista pimeään.
Ja opettelen uutta konetta, kun se on nyt käytössäni kaiken aikaa. Siirsin äsken tikulla olleet valokuvat uuden koneen muistiin. En saanut niitä tallennuksella siirtymään, mutta sitten satuin keksimään, että ne siirtyivät vain hiirellä kuljettamalla. Edellinen kone teki täyslakon, mutta ehdin ennen lopullista sammumista tallentaa kuvat tikulle. Kyllä oikeat paperivalokuvat ovat kuitenkin toista säilymisenkin kannalta.

Eilen tuli hieno yllätys. Amerikan pikkuserkku lähetti kuvan isoisästään, isoäitini nuorimmasta veljestä Nikolaista, tämän vaimosta sekä ensimmäisestä lapsesta, yli sata vuotta vanha kuva. Se on juuri niitä sukukuvia, joita etsin. Komea mies, kuvassa vähän yli kaksikymppinen. On isoäitini näköinen, tunnistin heti. Hänestä tuli poliisi. Ihmeellisellä elinvoimalla he silloinkin, 1800-luvulla, kasvoivat nykymitalla mitaten heikolla ruualla, muuttivat uuteen maahan 16-20 -vuotiaina, hakivat puolison, perustivat perheen, hankkivat toimeentulon uusissa oloissa.
Kun saisi muistakin Amerikkaan menneistä nuoruuskuvat. Luulisi, että muuttajat lähettivät tällaisia kuvia vanhemmilleen,joita eivät enää koskaan nähneet. Mitään ei kuitenkaan  tätinikään jäämistöstä löytynyt.

Tulisipa nyt joku ystävä käymään!

Joulukaljama

Lähdepä tuonne lenkille! Hyvä jos postin saa haetuksi. Ja kroppa kaipaa liikuntaa. No, tämä on pientä haittaa ja kelkalla pääsee. Tyttären huusholli pikku kylässään on ollut jo melkein vuorokauden ilman sähköä ja vetta. Onneksi heillä on uunit, joilla saa lämpöä. Tie on kaatuneiden puiden tukkima, mutta olivat päässeet metsätien kautta keskustaan ja tukikohtayksiöömme, jossa on sähköt.
Ajattelen vähän väliä niitä, joiden lämmitys on sähkön varassa; vanhuksia, vauvoja, lapsia, sairaita. Moni  kärsii varmasti kylmästä ja veden sekä ruuan puutteesta.

Hiljentyvää

Pitkät hoikatr männyt huojuvat tuulessa. Läntinen aivaanranta kuultaa oranssinpunertavana niiden takana. Tuulinen joulu on takana. Meillä ei ollut myrskyn takia muuta ongelmaa kuin että veden tulo katkesi joksikin aikaa Tapanina.Aaton sade vei lumet. Piha on aivan "kaljamalla" eli jäinen, suksisauvan kanssa köpöteltävä.

Tupa on hiljennyt. Kyllä meillä onkin hiljaista, kun on palattu tavanomaiseen oloon. Mies on toisessa päässä taloa uuden tietokoneen lumoissa, minä avasin pikkukannettavan tuvassa.Kumma ettei tämä hiljaiselo ole yleensä tuntunut pitkästyttävältä.

Kaksi tuntia tiskasin ja siivosin tyttären perheen lähdettyä, laitoin "parempia" astioita ison kaapin kätköön ja osa menee toiseen asuntoon.Iso valkoinen pöytäliina jytisee pesukonessa "Vanishin" säestyksellä, toivottavasti puhdistuu. Ei tunnu, että olisi vielä arki. Vielähän äsken syötiin lähtölounasta.

Nyt meillä oli oikein puuhakas perhejoulu, oli kahdet kahdenyön yövieraat. Luonnikkaasti sujui joulu uudenkin ihmisen kanssa. Hän ja poika laittoivat yhdessä kauniin ja maukkaan kalavadin. Ulkosauna lämmitettiin joulusaunaksi ja tykkäsivät siitä.

Täti puuttui joukostamme, kymmenien joulujemme vakiovieras.Haudalla muistelin niitä.

Nyt odottaa  hiljaiselon hyvä puoli: sängyllä makaillen matka Venäjän halki junalla Rosa Liksomin seurassa.

Pimeän rauha

Oli ollut hermostunut olo pari päivää, laittamiset pyörivät sekavina mielessä: Koska teen sitä ja sitä, missä sitten säilytän,jos nyt jo teen..Oli kuin liikaa aikaa.Joulustressiä tietystä syystä, vaikkakin mieluistasta. Ja vaikka poika sanoi ettei sitä neitiä tarvitse yhtään jännittää.
Paistoin kinkun aamulla,pesin ulkosaunan, mies kauan valmisteltuna harjasi tuvan matot lumessa,  käytiin kaupassa, enää ei käydä. No nyt on asiat koossa, alkoi helpottaa.
Teki mieli lähteä kävelemään ja olla hetki hiljaa.Kaupungista ja valoisasta tuvastakin katsoen ulkona oli pimeää. Mutta kun maassa on ohut valkoinen peite, tiellä näkee hyvin kävellä.Näkyy oja ja metsänreuna, näkyy tummat kuuset vaaleampaa, vaikkakin pilvistä taivasta vasten, yksi tähtikin kuulotti sumupilven läpi.
"Tarkastin" sukulaisteni talot: ovat kotona, on pantu tutut jouluvalot, yhdessä valoverkko kiertää keinua, toisessa puuta, kolmannessa poikamies on sytyttänyt ikkunoihinsa tähden ja kynttelikön. Miesekonomian mukaisesti niitä ei kanneta pois kesäksi, ovat valmiina.
Metsä kohisi hiljaa, kuin Aleksis Kiven joulussa: "Kuuluu metsästä hiljainen kohina, tilhiparvi illastaa urpuisessa koivussa".Isompien naapurikylien valot heijastuivat taivaanrannoilla, muutoin oli tasaisen harmaa peitto kylätien yllä. Oli hyvä hengittää puhdasta suojasään ilmaa.
Helsingissä kaipasin oikeata pimeätä. Nyt se on ympärilläni. Tänään se teki sielulle hyvää. Rauhaisaa Joulua!

Joulumuutto

Vähän sekavin mielin kokoilin tavaroita isoihin kasseihin. Ollaan siirtymässä jouluksi sivukylälle vanhaan taloon. Voisimmehan me tässäkin olla, niinkuin viime jouluna, kun emme paukkupakkasten takia lähteneet lämmittämään kylmää taloa. Kuinkahan me lähdimme aina kassikuorman kanssa Espoostakin satojen kilometrien päähän  maalle, vaikka siellä oli hyvät lämpimät tilat? Täytyy olla maalaisen sielu syvällä.
No niin, mieli oikeni matkalla, kun tuli varmistukset mieluisista jouluvieraista. Nyt on pasmat selvillä.
Helposti minun mieleni solmut oikenevat, mietin setviessäni jouluvalojohdon mysteeriä: kuinka johto aina osaa mennä solmuun ja pysyä siinä tiukasti.

Pimeys painaa

Syksy on mennyt nopeasti, niinkuin ennenvanhaan työssä ollessani, mutta nyt alkaa pimeys painaa. Se tuntuu jotenkin silmänpohjien alla paineena tai puutoksena. Olo on raskas. Penisilliinikuuri ja särkylääkkeiden käyttökin kai lisäksi väsyttävät. Eilen oli pökkelö olo, muisti häröili, en ollut varma edes tutusta pankin tunnusluvusta, vaikka yleensä muistan useitakin tunnuslukuja ulkoa.
Työmatkoilla Keski-Euroopassa minulta aina kysyttiin, kuinka te voitte pärjätä talven yli siellä pohjoisessa pimeydessä ja pakkasessa. Etelämpää katsoen itsestänikin alkoi Suomi tuntua pimeältä, vaikka selitin valoja ja kynttilöitä ja joskus auringonpaistettakin.
Vajaa viikko, niin käännytään valoa kohti. Onhan tämä kestetty muutaman kerran ennenkin. "Uutena vuonna on päivä kukonaskelta piree", sanoi äitivainaa.