Näen taas tuossa takan edessä tutun hahmon istumassa ja katselemassa tulen liekkejä. Miksi se ei voinut jatkua, kun niin monella muullakin voi? Onko häntä ollutkaan? Suren myös tuntemattoman, vielä nuorempana kuolleen hienon ihmisen kuolemaa, ihmisen, josta olen lukenut vain Facebookissa ja jota monet surevat. Jokin siinä muistuttaa meistä. Olenkohan sekoamassa? Nyt pitäisi varmaan tulla jotain uutta elämään.
Jotain muutakin uutta kuin Tori.fi- kaupat, joilla nyt puran ja rakennan.
Mitähän se uusi olisi? Minä huomaan ahistelevani joulua. Mikä olisi "uusi" asia jouluuni? Nuorisolla vuorojoulut toisissa mummoloissa. Minulla kiusaus ajatella, että jos vaikka ihan yksin täällä omassa pesässä?
VastaaPoistaNoista sinun valopurkeistasi ehken edessä oleva joulu ryöpsähti pintaan.
Seurakunnassamme toimi joitakin vuosia sitten Leskenlehti -ryhmä, jossa mukana olevat samana vuonna leskeytyneet saivat tuulettaa ikäväntuntoja ja nauraa yhdessä hassuille muistoille. Tämäntapaisiin ryhmiin ei voi juuttua vuosikausiksi, mutta jonkin matkaa vertaistuki toimii hyvinkin.
VastaaPoistaAnnikki, olet elämäsi subjekti vaikka ikävöitkin menetettyä.
Minä tässä viettelen joulunomaisten valojen kanssa pimeänaikaa, kun jouluna olen sitten muissa maisemissa.
VastaaPoistaVarsinaista järjestettyä ryhmää täällä ei ole ollut, mutta uusista leskikollegoista on ollut paljon vertaistukea. Kirppishommissakin heitä on parikymmentä. On ollut hyvä kuunnella toisten kokemuksia ja kertoa omistaan. Siinä ikäänkuin kuuluu joukkoon, jota ei ennen huomannutkaan. Ajan mittaan monilta jää leski-identiteetti taakse ja voi tulla taas enemmän omaksi itsekseen, oman elämänsä subjektiksi.