 |
| Uskontunnustus |
aurinkoisessa ja helteisessä kesässä. Oli oikein mukavaa olla talkoissa. Ruokalippujen myynti sujui aivan leppoisasti. Mies oli tiedotustehtävissä. Saatiin järjestetyksi sairaalassa makuupakossa olevalle veljellekin loma lauantain päiväseurojen ajaksi. Paaritaksi toi hänet huolellisesti perille juhlakentän laidalle ison koivun varjoon ja haki siitä pois. Sukulaiset ja avustaja istuivat hänen vierellään veisaamassa leppeässä tuulessa.
Erityiseksi nämä juhlat teki se, että lapsenlapset olivat koko ajan mukana. Kuusen juurelta valittiin varjoisa leiripaikka, johon laitettiin viltti, vesipullot, uudet Akuankkakirjat, eväitä. Siellä oli helppoa makailla tai istuskella monien muiden tapaan, lueskella, kuulla ainakin taustana Siionin virsien poljennon ja lyhyet seurapuheet, hakea välillä jätskiä ja körttipastilleja, seurailla körttinuorten pastillinmyyntiä. Näillä juhlilla oli runsaasti ohjelmaa lapsille ja erikseen nuorisolle, joita kumpiakin oli mukana paljon. Nuoria oli ennätysmäärä myös vuosikokouksessa äänestämässä yhdistyksen linjasta. Körttikätköilytehtävässä lapset oppivat jo perjantaina tuntemaan koko alueen. Lauantaina oli koululla iso puuhapuisto monen ikäisille sopivine ohjelmineen. Suosikki oli sumopukukamppailu, jonka nimi oli Jaakobin paini. Se oli tuttu koulun uskontotunneilta.
Sunnuntain messun yhteydessä seisottiin ehtoollisjonoissa. Lapset halusivat ja saivat siunauksen.
-Miksi siinä virsinäytelmässä körtit olivat niin synkkiä?, kysyi poika kävellessämme tyhjentyvältä kentältä viimeisten seurojen jälkeen. -Niin oli ennen, mutta oliko nyt synkkää?, kysyin. -Ei ollenkaan, ihan hauskaa, sanoivat molemmat. -Kuuntelitteko puheita, kysyin. -Kyllä aina jotain.-Mitä muistatte? -Ainakin: Kristuksesta ja Tule Kristus huomiseenkin. Mutta vähän on väärin, että tuhlaajapoika saa juhlat, mutta ahkera poika ei saanut mitään juhlia. -Siinä on kysymys armosta.
On kiitollinen mieli, että tämä yhteinen juhla tuli mahdolliseksi kuin sattumalta. Lapset näkivät isovanhempien polvistuvan loppurukoukseen tuhansien muiden mukana. Olisi hienoa, jos lapsille tulisi juhlimissanasta mieleen myös jotain tällaista.
Tekstin alkuosassa olevan "Lapuan herättäjäjuhlat"-linkin alta löytyy seurapuheiden ja muun tiedon lisäksi myös kuvagalleria.
 |
| Nuori talkoolainen keräämässä penkkejä juhlien lopuksi |
Olipa ihanaa, että lapsetkin olivat juhlilla mukana ja vielä kokivat ne iloisiksi juhliksi!
VastaaPoistaJyväskylässä oli viikonloppuna Kansanlähetyspäivät, mutta en päässyt sinne lastenhoitotyön takia. Hoidin nimittäin kummipoikani neljää alle kouluikäistä lasta (nuorimmaiset 10 kk:n ikäiset kaksoset), joten nyt lähellä olleet juhlat jäivät väliin.
Onnellista heinäkuuta Sinulle ja rakkaillesi!
Kiitos! Toivottavasti lasten sieluun jäi jälki, joka joskus voisi nousta esille. Isojen lasten kanssa on helppoa liikkua. Sinulla oli noin pienten kanssa jatkuvaa puuhaa ja silmät selässäkin!
VastaaPoistaOlin siellä minäkin körttiradion välityksellä. On se tämä nykytekniikka ihmeellistä. Kovasti olin suunnitellut osallistuvani ihan oikeastiikin, mutta sitten tuli stressinen olo. Liikaa ohjelmaa tälle kuulle. Ehkä ensi vuonna.
VastaaPoistaHerättäjäjuhlat ova minulla kovasti tunteesta raskaita. Olimme Pekan kanssa Seinäjoen juhlilla, kun odotimme esikoista. Onnellisia muistoja, ihania kuvia. Lieksan herättäjäjuhlat olivat viimeiset yhteiset. Silloin meitä jo viisi. Istuttiin siellä hautasumaalla puihin nojaillen puheita kuunnellen. Nuorin oli vielä ihan vauva.
Miten hyvätkin muistot nostavat kyyneleet esiin, kurkkuua kuristaa?
Olisit nähnyt monia teidän kaltaisianne perheitä puiden varjoissa. Suru ja kiitollisuus yhtä aikaa olisi ollut läsnä, uskoisin. Ehkä jaksat ensi vuonna lähteä Sotkamoon! Muistosi ovat kullan kalliita.
Poista