Hienoissa design-huviloissa, joissa on pesutornit ja uudet tyylikalusteet, pukeudutaan varmaan erikoisliikkeistä ostettuihin vapaa-ajan hyvälaatuisiin asusteisiin.
Minä tarkenin hyvin yön yli tyttären kahdeksankymmenluvulla käyttämään keltaiseen fleesentapaiseen kotiasuun ja vuonna 81 Tallinnasta ostettuun villatakkiin pukeutuneena. Ulos mennessä sujahtavat kuistilla helposti jalkaan kumisaapasterät, joista rikkimenneet varret on leikattu pois. Tuulettelen talvikosteutta pois lähinnä mainitun vuosikymmenen perua olevista housuista ja puseroista.
Verhoina tuvassa ovat Anna -tädin pitsilakanat ja kappana v. 83:n kodin keittiöön ostettu pitsikappa. Lasten enkelilakanat ovat aivan ehjät ja pehmeät. Muut tavarat on ostettu kahdeksankymmenluvun lopulla, kun mökki hankittiin. Ei ole päivitetty tähän päivään eikä minun aikanani tarvitsekaan. Ne on ihan nätit edelleen.
Hoh hoijaa. Täällä sodanjälkeisen ajan kasvatin sielu lepää. Mitään ei heitetä hukkaan.
Aurinko paistaa, käki kukkuu.
Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
keskiviikko 15. toukokuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Eläköön yksilönvapaus! Jokaisella saa olla ihan ikioma mökki-design-garderobi!
VastaaPoistaJoku tuttu voisi sanoa, ettei minun muukaan garderoobini juuri mökkisellaisesta poikkea. Se on huono puoli, ettei ole viemistä kirppikselle.
PoistaOih! En muuta sano...
VastaaPoistaMarjatta