Joskus minulle tulee ajatus, että pitäisikö luovuttaa. Vaikea on sanoa, mitä se tarkoittaa. Ehkä lakata tekemästä mitään, mitä ei ole pakko tehdä. Vetäytyä koloonsa. Outo ajatus, kun en paljon mitään teekään.Ehkä pinnistelen kuitenkin monenkin asian rajoilla, yritän säilyttää ihmisiä, terveyttä, itsetuntoa, nuorekkuutta, asioita.
Tätä ajatusta seuraa ajatus sairaudesta. Jos luovutan, teenkö tilaa sairaudelle, päästänkö jotain sisään tai jotain piilevää irti. Nyt olen tietääkseni aivan terve.
Kuulin taas äkkisairastumisista; haimasyövästä, aivoinfarktista, aivoverenvuodosta. Stressiinhän sairaudet liitetään, ei stressin puutteeseen. Tyhjyyteen ihminen uskoakseni sairastuu. Jos luovuttaa, onko se stressistä irti päästämistä vai tyhjyyteen putoamista?
Urheilullinen veljeni on alkanut puhua elämänsä tyhjyydestä ja yksinäisyydestä ennen onnettomuutta. Hän on nöyrän kiitollinen kaikesta hoidosta ja huomiosta, mitä hän nyt sairaalassa saa. Yli seitsemänkymmentä eri ihmistä on käynyt häntä siellä tapaamassa. Hän uskoo, että Jumalalla on tässä jokin tarkoitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti