Astioita pois kokoillessani muistelen aikaisempia koteja. Tämän kodin huonekalut muistuttavat niistä. Varhempina perheajan vuosikymmeninä oli useinkin vieraita, sukulaisia ja ystäviä, lapsiperheitä, astioiden kilinää. Elämä on hiljentynyt.
Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
maanantai 29. huhtikuuta 2013
Koti kuin ennen
Astioita pois kokoillessani muistelen aikaisempia koteja. Tämän kodin huonekalut muistuttavat niistä. Varhempina perheajan vuosikymmeninä oli useinkin vieraita, sukulaisia ja ystäviä, lapsiperheitä, astioiden kilinää. Elämä on hiljentynyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihana tuo kuva! Tosin olisin ollut melko varma, ellet olisi asiasta maininnut, että kupit ovat Kupittaan kuppeja.
VastaaPoistaMarjatta
Kyllä ne on ostettu Moskovasta vuonna 1988 ja varovasti kuljetettu Helsingin kotiin!
Poista