torstai 4. huhtikuuta 2013

Eläkelaaksossa

Eläkeaika on kuin laakso. Sinne laskeudutaan työelämän vuorelta. Toisella laidalla siintää vanhuuden vuori, jolle on kiivettävä, jos elonpäiviä riittää. Eläkeajan alkuun heijastuvat työvuoren tapahtumat. Monet laskeutuvat nätisti saateltuna polkua alas työvuorelta ja siirtyvät luonnikkaasti omiin puuhiinsa. Monia kuitenkin tönitään ja kiirehditään pois tieltä. Työajan loppuvuosia voi varjostaa jokin ikävä muutos, joka koettelee mielenrauhaa. Eläkeajan alku kuluu silloin toipumiseen.
Parhaimmillaan eläkeaikana voi nauttia vapaudesta,terveydestä ja itselle tärkeistä asioista. Se on elämän lahjaa.

Elämä on kuitenkin arvaamatonta. Se voi tuoda omaa tai omaisten sairautta, vaivoja jotka vangitsevat kehäänsä. Kuolemakin kurkistaa yhä useammin jostain nurkasta.Minua on hätkähdyttänyt ja järkyttänyt tieto erään kuusikymmenluvulta asti tuntemani eloisan naisen äkkikuolemasta. Hän oli kuollut Tyynen meren vesillä lempiharrastuksensa vesijuoksun aikana. Ehkä ihanampaa kuolemaa ei voi olla: lämmin sileä vesi, aurinko, lomatunnelma, äkillinen jonkun kohdan pettäminen, valon vajoaminen pimeisiin vesiin. Veneilijä oli havainnut hänet ja tuonut rantaan.
Useammin kuulee sairauksista; syövästä jonka ilmitulosta on kuukausi aikaa kuolemaan, silmänpainetutkimuksessa havaitusta silmäsyövästä, aivo-ja sydäninfarkteista. Ei voi tietää, missä itsekussakin kytee heikko kohta. Hitaat vaivat kalvavat ikääntyviä ihmisiä, polvet, lonkat, nivelet. Muistisairauksiin törmää tuon tuostakin. Ja leskeksi jääminen, äkkiä tai vuosikausien kitumisen jälkeen, jolloin suhde on jo muuttunut toisenlaiseksi.

Mitenkä itselle käy? Meneeköhän minulta jalat alta, kun jalkateriä särkee kuin puukolla väännettynä? Pitääkö lopettaa kävely? Onko kotini esteetön, pääsenkö liikkumaan rollaattorilla tai pyörätuolilla? Suvussa on muistisairauksia, pitäisikö jo mennä testeihin? Kumpi kokee hiljaisen, pölyisen yksinäisyyden aamut, päivät, illat, yöt? Minkälainen vuoritaival on edessä?

Vanhuuden vuori lähestyy. Sitäkin pitää uskaltaa katsoa kohti. Ja kuitenkin: nyt on elettävänä tämä päivä ja tämä hetki. Aurinko paistaa, mies lukee iPadilta uutisia, osaan avata tietokoneen, nukuin aika hyvin. Kevät on tulossa, eilen näin joutsenen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti