
Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
perjantai 12. huhtikuuta 2013
Ilmatila hallussa
Mies lähti ulkomaanmatkalle erään työryhmän mukana.Pitkästä aikaa olen muutaman päivän yksin. Tuntuu, että on enemmän tilaa ja aika laajenee. Se hämmästyttää tälläkin kertaa, mies kun ei mitenkään määräile olemistani. Nukun leveästi, kun kukaan ei työnny kylkeeni. On monenlaista omaa tekemistä. Kävin eilen esimerkiksi ostamassa maalia ja maalasin kylpyhuoneen kuluneet putket siistin valkoisiksi. Tänä aamuna maalasin akryyliväreillä uusiksi erään kehystetyn, pliisun mökkimaisematekeleeni. Sain siihen vähän enemmän jännitettä. Korjasin vielä kuvankäsittelyssä piselöinneillä. Jonain päivänä maalaan taas päälle. Tällaisesta tulee eläkealun kuherrusaika ja uutuudenviehätys mieleen. Silloin olin paljon yksinäni ja nautin omista puuhailuista. Kun olemme molemmat kotona, tuntuu eläkeläispassiivisuus kasautuvan pienehkössä tilassa ainakin silloin, kun kummallakaan ei ole menoa eikä erityistä tekemistä. Yksinolon ilmatilasta on helppo kirjoittaa silloin, kun toisen paluuaika on tiedossa, kun lähestyviä askelia ja avaimen kiertymistä lukossa voi odottaa.

Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tuttuja tunnelmia minullekin. On erilaista olla kahden kuin yksin. Erilaisuus ei ole parempi-huonompi -akselilla, vaan eri asiat nousevat omaan mieleen, on tilaa inspiroitua. Tuntuu hyvältä sekin, että koti on ikään kuin väljempi vähän aikaa. Ja sitten alkaa kaivata toista siihen läheisyyden piiriin taas.
VastaaPoistaHyvin sanottu tuo "ilmatila hallussa".
Niin ja toinenkin toivoakseni nauttii fiksusta matkaseurasta ja uusista asioista. On suuri onni, kun voi olla vapaasti yhdessä ja erikseen. On ahdistavaa, jos toinen tai molemmat sitovat ja hallitsevat toista.
VastaaPoista