Piti lähteä jokivarteen katselemaan kevättä. Se tulee täällä maaseudulla sulavana, märkänä, virtaavana, rapaisena, silmuisena. Sitä kaipasin Kruunuhaan asfalttikeväänä vuonna 1986 niin, että kipeää teki.
Illalla lähdin pyöräilemään toiseen suuntaan. Rautatiesillan alla oli tie poikki veden takia, mutta pyörällä pääsi jalkoja nostellen suhauttamaan läpi. Kahden sillan luona oli jäämassoja, muualla joki on auki. Vettä on kymmeniä metrejä uoman molemmin puolin. Ihmisiä kulki katselemassa ja kuvaamassa tätä kevään näytelmää keskellä kaupunkia. Katseltiin, kuinka lähellä taloja vesi on. Nyt pitäisi veden alkaa laskea. Padot on avattu. Muisteltiin, milloin viimeksi hiihdettiin jäällä.
Kevät voi olla ihana kaupungissakin! Itse ilahduin, kun huomasin kotikaupunginosastani keskustaan johtavan kevytväylän putsatuksi sepelistä. Pääsee taas ajamaan pyörällä! Lumet sulavat vauhdilla nyt ja pikku pihassamme puskevat esiin krookukset.
VastaaPoistaKaupunkihan on monimuotoinen käsite. Useimmiten kaupunkikevääseen kuuluu toki paljon muuta kuin vain asfaltilla kiertävä hiekkapöly korkeitten kerrostalojen kuiluissa.
VastaaPoista