perjantai 20. tammikuuta 2012
Viides päivä
Tänään veljelläni on todettu keuhkokuume ja aloitettu antibiootti. Parhaillaan hän on magneettikuvauksessa. Hänet pidetään edelleen nukutuksessa. Huolenaiheet ovat monet keuhkokuumeen lisäksi. Palaako oma hengitys, säilyykö käsien liikkuminen? Marttana olen selvittänyt hänen papereitaan ja saanut käsitystä hoidettavista asioista. Peruin kaksi lehteä, tärkeimmän käänsin itselleni hänelle vietäväksi. Neurokirurgi on kirjoittanut lausunnon, ettei hän pysty hoitamaan pankki-ym asioitaan ja saan laskut maksetuksi. Sosiaalityöntekijä soitti joistain käytännön asioista. Teho-osastolta kysyttiin sisareltani, tarvitsemmeko kriisiapua. Hän oli vastannut, että tuemme toisiamme. En sulje avun tarvetta poiskaan. Eilen kuitenkin rentouduin siinä minua aina auttaneessa "vesijumppaterapiassa" ja nukuin rauhassa. Traumatisoivaa avuttomuuden tunnetta tässä ei oikeastaan tule, koska veli on mahdollisimman hyvissä käsissä. Hänen muista asioistaan huolen pito auttaa minua. Sisareni on herkempi kuin minä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Annikki, Sinä ja sisaresi olette joutuneet perimmäisten kysymysten ja raastavan läheistä koskevan huolen ja kivun kouriin. Elämä paiskaa äkkiarvaamatta uuteen tilanteeseen, josta seuraa peruuttamattomia muutoksia. Ei ihme, että aluksi siinä on shokissa, sitten avuttomuuden tunteet ja suru tulevat hyökyaaltoina. Päivä päivältä kuitenkin helpottaa, kun voi tehdä jotain käytännöllistä, kuten hoitaa asioita. Olet oikeassa, veljenne on hyvässä hoidossa. Tulevaisuus näyttää nyt ehkä synkältä ja epävarmuus on mielessä siitä miten toipumisen käy. Luottakaa, että kaikki selviää aikanaan. Pitäkää itsestänne huolta, sinä ja sisaresi. Toivon teille jaksamista ja voimaa.
VastaaPoistaKiitos, Ellinoora. Pitää uskoa velipoika Taivaan Isän ja hyvän sairaalan hoitoon.
VastaaPoista