Tänään oli järkytysten päivä. Aamu oli aivan tavallinen ja leppoisa. Sitten kuultiin 8-kuukautisen sukulaispojan äkillisestä aivokasvainleikkauksesta. Sitten tuli soitto, että veljeni on loukkaantunut puunkaadossa ja viety ambulanssilla keskussairaalaan. Naapurin ammattimetsuri oli sahaamassa, mutta veli joutui jotenkin puun iskemäksi yrittäessään ohjata sen kaatumissuuntaa. Päivän mittaan selvisi, että loukkaantuminen on hyvin vakava. Nikamia ja luita on murtunut rintarangassa, niskassa ja lantiossa, toisessa keuhkossa verta. Jalat ovat halvautuneet! Huomenna rintaranka leikataan Tampereella, sitten seuraa muita leikkauksia. Sisareni matkusti sairaalaan. Veli oli tehostetussa tarkkailussa, omahoitaja vierellä. Veli ei tiedä tilaansa, on tajuissaan, mutta kyseli pääseekö hän huomenna kotiin.
Mitä tästä seuraa? Hän, lapsesta saakka urheilun harrastaja, joka juoksee ja hiihtää päivittäin, ei lääkärin mukaan enää koskaan juokse. Hän joka käy katsomassa sairaita ja yksinäisiä, joutuu sairastamaan ja kärsimään kovia kipuja. Hän, harras uskovainen, joka rukoilee monien puolesta, tarvitsee nyt esirukouksia. Miten onnistuvat leikkaukset, miten kuntoutus, missä hän voi asua? Me olemme sisareni kanssa lähimmät omaiset. Kuinka hänelle voi käydä näin, hetkessä.
Minä tässä parilla kirjoituskerralla tuskailin, ettei minulla ole mitään tekemistä. Nyt taisi tulla. Kävimme jo hänen tuvallaan naapurikylässä laittamassa sähköpattereita päälle, ettei tupa jäädy. Kummallinen lisäjuttu; lavuaarin alla alkoi vesihana vuotaa, vaikka sellaista ei ole ennen esiintynyt. Vesijohto saatiin naapurin avulla suljetuksi ja huomisaamuna pitää mennä putkimiehelle avaamaan ovi, että saa hanan korjatuksi. Muutakin hoidettavaa siellä on. Vaikka voi olla, ettei veli siellä enää koskaan asu. En voi uskoa sitä todeksi. Käytännön asioita pitää heti hoitaa - postien kääntö, laskujen maksua, miten kaikki raha-asiat onnistuvat, kuntoutukset, mitä anomuksia pitää tehdä eri suuntiin tehdä, päivä päivältä jotain tulee ilmenemään. Jonkun pitää niitä hoitaa. Sisar asuu 200 kilometrin päässä.
Hyvä uutinen tuli illansuussa, se pikkupojan leikkaus on onnistunut hyvin, kasvain on saatu kokonaan pois ja se oli hyvänlaatuinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti