On kuin lahjaa, että olen taas nukkunut hyvin kaksi yötä. Toistuvasti tulee öitä, jolloin valvon aamuyöstä. Usein verhoja availlessa näkyy silloin taivaalla ohut D-kaari eli nouseva kuu. Kai kuu vaikuttaa ihmiseen, kun jaksaa nostaa raskaita vuorovesiäkin. Ei myöskään tarvitse olla kovin erikoista muutosta arkirutiineihin tai suunniteltavaa asiaa, kun jo heräilen, vaikka nukahdan helposti. Vaihdevuosien paikkeilla minulle tuli tämä ajoittainen yövuoro, jolloin mietin työasioita ja murehdin lasteni elämänkäänteitä. En tuntenut silloin suurta väsymystä, mutta monasti sanottiin, että minulla on väsyneet silmät. Aivan käy sääliksi niitä, joilla sellaiset ajat ovat edessä. Aina ei aamuyön piikkimattorentoutuskaan auta. Lukeminen on minulle parasta unilääkettä, mutta ei kirjasta silloin paljon muistiin jää. Jokaöinen unemme on melkein yhtä tärkeä kuin jokapäiväinen leipämme. Nyt valvominen tuntuu paljon enemmän kuin nuorempana, vaikka sanotaan, että unen tarve vähenee.
Levännyt olo aamulla on hieno lahja. Voi miten linnut ovat tänään visertäneet, sirkuttaneet, viheltäneet, piipittäneet, töryyttäneet sateenkosteissa puissa puikkiessaan ja peltojen yli viuhtoessaan.
Hyvin nukutun yön jälkeen sitä on kyllä aihetta kiitokseen. Minullakin viime aikoina menneet taas yöt pätkittäisiksi. Pari tuntia unta ja sitten herääminen. Onneksi ei ole stressiä siitä, että pitäisi töissä olla skarppina.
VastaaPoistaIltaunetkin sekoavat helposti jos nukkumaanmeno siirtyy. Toissa iltana olin katsomassa teatterissa Juoksuhaudantien ja kotiin tulin vasta kymmenen jälkeen. Siinäpä sitten kääntyilinkin vuoteessani aamutunneille. Sai siinä taas aamulla olla kiitollinen, ettei tarvinnut lähteä töihin salasanoja muistelemaan.
Se on hyvä puoli tosiaan, ettei tarvitse yöllä katsoa kelloa ja laskea aikaa töihinlähtöön. Yöllä voi katsella maailmaa ja vaikka lueskella rauhassa. Ei silti ole mukavaa olla toistaitoinen ololtaan, kun aamu koittaa.
Poista