Mumman raitamatto

Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.

lauantai 29. syyskuuta 2012

Aivastusten välillä

›
Pitikin istua kuin kesää siellä mökkisaunan kuistilla, vaikka lämpötila oli kahdeksan astetta. Ei tuntunut kylmältä, mutta siitä kai tämä äk...
keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Talviteloille

›
Seinän takana kohisee tuuli pohjoisesta kuin talvimyrskyn edellä. Järvi on kuitenkin melkein tyyni, pientä pintarikkoa vain. Tuvassa on jo k...
lauantai 22. syyskuuta 2012

Marjatalkoot

›
Tuli vieraaksi Marjatta, matala neiti. Ei kyllä matala eikä neiti, mutta karjalaisen kalevainen hahmo kuitenkin. Tuli puolukkaan ja metsään...
torstai 20. syyskuuta 2012

Kummia syövereitä

›
Kumman synkkiä raitoja taas tähän elämän mattoon kutoutuu. Tällä kertaa ne nousevat sisältäni. Psykiatri- ystävä varoitti jo aiemmin siitä, ...
2 kommenttia:
maanantai 17. syyskuuta 2012

Syyssäässä

›
Ponnistelin pienessä viileässä vaakasateessa lenkkitietäni. Tuli hyvä olo: Tämähän on tuttua, tämä on suomalaista, tämän kanssa osaa elää! O...
perjantai 14. syyskuuta 2012

Kenen elämää

›
Vietettiin viikko tyttären perheen elämää. Oli vuosijuhlia ja sitten useampi päivä lastenlasten ympärivuorokautista hoitoa ja kouluun kuljet...
2 kommenttia:
keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Syksyn värejä

›
Monien mielestä syksy on paras vuodenaika. On viileämpää, on helppo hengittää, kesän energia on jäsenissä. Värit ovat vahvoja.
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.