Kummia syövereitä

Kumman synkkiä raitoja taas tähän elämän mattoon kutoutuu. Tällä kertaa ne nousevat sisältäni. Psykiatri- ystävä varoitti jo aiemmin siitä, että sisarusten välisissä asioista voi nousta monenlaista ristiriitaa. Analyyttinen psykiatria on kuulemma vasta viime aikoina alkanut tutkia tätä sektoria äitisuhteen ohella. Tätini auttelu ei aiheuttanut minulle minkäänlaista ärsyyntymistä. Hänhän oli minulle kuin ihanneäiti, jota kaipaan ja jota hoitaisin vieläkin mielelläni. Veljen onnettomuus veti minut ja sisareni puoleksi vuodeksi täyteen hälytystilaan. Viime aikoina minussa on alkanut kuitenkin nousta vastarintaa ja kiukkua. Tekisi mieli ladella totuuksia hänen käytöksestään kuten lapsena. Myös hän suuttuu minulle, jos joku asia tulee uutena, kuten nyt vaikka puolukoitten laitto hänen pakastimeensa. Asioiden hoitoa täytyy paremmin sopia. Kuulin palvelutalon ohjaajilta, että he voisivat paljon enemmän kuljettaa veljeäni asioilla - se kuuluu työhömme- mutta hän ei ole sitä halunnut. Virallisia asioita voin hoitaa edelleen. Ja tänään hän tulee vieraisille.