Kaikenlaista sekoilua sattuu ja ainakin tuntuu takkuiselta, kun kuukausien väsymys päässä asioi. Ei melatoniini paljon auta. Päiväkausia on mennyt pikkuasioiden säätämiseen. Ensin torpan murtohälytin alkoi piipata. Vaihdoin patterit, mutta en saanut laitetta toimimaan. Se moitti vain tiedonsiirto-ongelmaa. Kävi ilmi, että laitteen asentanut firma oli kokonaan lopettanut, eivät olleet edes vaivautuneet ilmoittamaan siitä. Löytyi uusi firma ja asentajakin tuli lopulta paikalle. Jaha, laitteen puhelinliittymä oli katkaistu samalla kun miehen kännykkäliittymäkin. Se ei siis olisi lähettänyt viestiä pariin kuukauteen, jos olisi murtauduttu sisään. Ei tullut testatuksi viime aikoina. Piti siis mennä avaamaan uusi liittymä ja asentajan tulla uudelleen.
Sitten ajattelin vaihtaa puhelimekseni miehen älypuhelimen ja juuri nyt siksi, että ensi viikonloppuna lapset neuvoisivat minua sen käytössä. Peruspuhelimellani Dorolla viestin kirjoitus on todella takkuista ja kuvamuisti pieni, mutta mikä tärkeintä, se kuuluu syrjäkylällä. Hankin adapterin, jolla SIM-korttia voi vaihtaa paikan mukaan. No enpä osannut edes lisätä miehen puhelimeen nimiä. Ja kas, nimilistasta puuttui monia nimiä, kaikki N-O-P-ja R-alkuiset. Liikkeessä todettiin sitten, että kolmasosa nimistä jäi uudessa yrityksessäkin siirtymättä uuteen korttiin. Perunkirjoittajan numerokin oli hävinnyt ja oli asiaa. Nyt on sitten taas käytössä vanha puhelin, mutta se alkoi pätkiä keskustassa. Ei olisi juuri nyt pitänyt alkaa puhelimen vaihtoon. Perunkirjoitus on ensi maanantaina. Eilen soitettiin, että puuttui vielä jotain ja piti kiireellä etsiä kadonneita numeroita ja tilata puuttuvia tietoja. Olivat vasta nyt alkaneet tutkia papereita.
Oli vähän heikko päivä. Käsistäni katosi merkillisesti pankissa maksamani laskun kuitti. Unohdin ostokseni kirppikselle työvuoron jälkeen. Unohdan usein, mitä aioin tehdä. Salasanat menevät usein väärin. En jaksanut lähteä uimahalliin. Onneksi yksi ystävä soitti ja joutui kuulemaan hermostunutta valitusta. Valittaminen kyllä auttaa. Illalla piti vielä kuunnella körttivirsiä ja sain pikku hiljaa itseni rauhoittumaan. Nyt pitäisi asioiden olla tällä tietoa kunnossa. Liikkeissä on oltu auttavaisia. Miehen autovakuutuksen maksustakin sain IFiltä ystävällisen kohtelun, eräpäivän siirron, kun auto menee piakkoin myyntiin. On ollut aivan kuin kiirettä ja paljon muistettavaa. On pitänyt ottaa oikein kalenterikin esille. Ei kai tällaista selostusta kukaan jaksa lukea, mutta kuittaanpa taas muutaman huonomman surupäivän. Kunpa saisi taas nukutuksi yhden paremman yön.
Monet ovat kysyneet veljestäni. Onneksi hänen asiansa ovat aika vakaat eivätkä ole nyt vaatineet minulta suurta huomiota. Hän soittaa päivittäin ja kysyy, miten nyt menee. Käyn hänelle kaupassa kerran pari viikossa. Maksan laskut, joita ei saanut suoramaksuksi. Hän ei lähde asunnostaan juuri minnekään, ei enää kauppaankaan tai kotimökkiin käymään. Hän on jotenkin jumiutunut tai ei jaksa. Kunto heikkenee, kun ei voi liikkua. Puhe on usein epäselvää, mutta ajoittain selvääkin. Omat rutiinit ja tutut vierailijat tuntuvat riittävän ohjelmaksi. Oli hienoa, kun paikallislehti julkaisi hiljattain kuvan kanssa jutun hänen entisestä toiminnastaan kotikylän urheilun ja yhteisöllisyyden hyväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti