Harjoitimme taas neljän päivän ajan pohjoismaista ystävyyttä. Tällä kertaa kutsujana oli Norjan yhdistys Sörumissa lähellä Osloa. Me majailimme kolme yötä yksin asuvan näkövammaisen naisihmisen isossa omakotitalossa, jossa ruohonleikkurirobotti James kulki itsekseen pitkin suuria pihoja. Naapuritalossa asuva suomalainen ponteva rouva oli apuna. Ohjelmaa oli runsaasti joka päivälle - Norjan perustuslain 200-vuotisjuhlaa, kaupungin vastaanotto, kirkkoja, metallijätteenkeräystehdas, taiteilijan talo ja niin edelleen. Sörumissa 25 % vanhuksista saa hyvän ympärivuorokautisen hoitopaikan, siis laitospaikan. Vastaava luku Suomen suunnitelmissa on 3 %. Norjalaisten mielestä vanhukset ansaitsevat hyvän ja turvallisen hoivan. Heillä on siihen varaa, meillä ei.Kuulimme esitelmän ja Oslon hienossa tuomiokirkossa saarnan pyhiinvaelluksesta. Trondheim on Norjan pyhiinvaelluskohde. Ryhmä lähti kirkon pihasta ensimmäiselle etapille. Tanskan retkellä viime syksynä meille näytettiin pyhiinvaellusmajatalo. Näistä Pohjolan pyhiinvaellusreiteistä en ole aiemmin tiennyt mitään. Viimeisenä iltana oli hauskat grillijuhlat, jossa me suomalaisetkin esitimme kansanlauluja. Norjan ja tanskan ymmärrys takkuaa, mutta ruotsia olen lukioaikojen kesätöissä Tukholmassa oppinut aika hyvinkin. En ole sen jälkeen kuitenkaan missään ruotsia tarvinnut. Tällä kielikylpyajalla jo tuntui, että se voisi elpyä vielä hyvinkin, jos vain tarvetta olisi.
Ihmiset ja maisemat, ne aina ovat minulle tärkeimmät. Iltateepöydässä kerroimme itsestämme ja jaoimme syviäkin kokemuksia. Joidenkin kanssa se vain tapahtuu. Kumpuilevat peltomaisemat, vuolaat joet ja kosket, kukkivat puut ja hieno auringonpaiste koko ajan virkistivät mieltä. Oslon oopperatalon käveltävä marmorikatto toi mieleen Jerusalemin ihanat marmorikadut. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti