keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Sairaalan huoneessa

Veljen haavaleikkaus on onnistunut kuulemma hyvin. Ihoa on venytetty haavan peitteeksi, ei ole tehty ihonsiirrettä. Nyt on tärkeätä, että hoidetaan huolella ja pysytään kylkimakuulla kuusi viikkoa. Veli oli petillään vielä aivan rauhallisella mielellä ja jäi lukemaan päivän lehtiä. Asettelin pikkutarvikkeita ja juotavaa käden ulottuville sairaalapöydälle. Toivottavasti niitä nostellaan toisella puolella olevalle pöydälle,  kun hänet käännetään toiselle kyljelle, muutoin hän ei saa radiota tai kaukosäädintä käsiinsä. Jalkapallon katsominen on hänelläkin ohjelmassa yömyöhään. Vetosin osaston toimistossa parhaani mukaan, että hän saisi olla juhannuksen yli keskussairaalan hyvässä hoidossa. Ei  luvattu mitään, kun täyttä on sielläkin. Oman paikkakunnan viranhaltijoilla on menossa kaikkien henkilöstöryhmien lomautus ja sairaanhoidon supistukset. Voin arvata, minkä reaktion paikkakunnan sairaalassa tulee herättämään tieto kuuden viikon raskashoitoisesta, liikuntakyvyttömästä potilaasta.
Kylmä, puuskainen Jäämeren tuuli ravisuttelee puita ja pensaita ja laineittaa lakeuden viljapeltoja kuin järven aalloiksi.  Erikoinen juhannusviikko. Pitää tehdä tulta hellanpesään.

2 kommenttia:

  1. Niin, ne sairaaloiden ja terveyskeskusten kesäsupistukset... Maailman paras terveydenhoitojärjestelmämme (?), kuten usein muistutetaan, toimii ihmisten työn varassa. Ja raskaan hoitotyön tekijät tarvitsevat kesälomansa jaksaakseen. Välttämättömän ja pikaisen hoidon tarpeessa olevat eivät jää hoitamatta, se on luvattu. Mutta niitä muitakin sairastavia on ja heihin ja heidän omaisiinsa supistukset sattuvat.

    VastaaPoista
  2. Eräänä pääsiäisenä toin yksinasuvan tätini meille, kun hänet pantiin pyhiksi pois sairaalasta, vaikka alkanut epilepsia tärisytti ja heitti häntä vähän väliä. Veljeni kanssa en pysty samaan. Monasti mietin, mikähän olisi hänen ja omaisten tilanne jossain alikehittyneessä maassa.

    VastaaPoista