Kirkko oli aivan täynnä "Polvesta polveen"- virsikuvaelman ensiesityksessä. Kirsti Manninen on kirjoittanut palan körttiläisyyden, Malmivaarojen ja satavuotiaan Karhunmäen kristillisen opiston perustamishistoriaa virsikuvaelmaksi. Esittäjät olivat paikallisia ja hyvin hoitivat roolinsa. Kannattaa tutustua ohjelmalehtisessä olevaan sukupolvikaavioon, jotta tunnistaa kolmen polven henkilöt lyhyistä tilannevälähdyksistä. Niilo Kustaa, Wilhelmi ja Väinö Malmivaaran virret kuljettivat esitystä. Wilhelmi Malmivaaran toisen vaimon Hilman äiti on kotoisin tästä samasta tuvasta, jossa nyt kirjoitan. Kirsti Manniselle oli muodostunut käsitys, että körttiläisyydessä on keskeistä huoli seuraavasta sukupolvesta, jota on lempeästi ja kauaskantoisen kärsivällisesti kannustettava hengelliselle tielle. Näytelmä esitetään vielä useaan kertaan herättäjäjuhlaviikolla.
Erityisen sävyn tilaisuudelle antoi se harvinaisuus, että lapsenlapset olivat mukanamme kirkossa. Meidän molempien sukuja on polvesta polveen kantanut kristillinen vakaumus. Meidän perheessämme ja kasvatuksessamme se ei aina ole ollut vahvalla sijalla. Esityksen lopussa tumman körttikansan mukaan tuli kuusikymmenluvun pallomekkotyttöjä ja lopuksi tämän hetken kännykkänuorisoa. Yhdessä veisattiin seisten "Herraa hyvää kiittäkää" ja minua alkoi kovasti itkettää. Ehkä joku siemen jää itämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti