Pitkä ilta

Miten tämä ilta tuntuu niin pitkältä? Kello on vasta puoli viisi. Pimeätä oli jo ollut hyvän aikaa. Pitkä ilta vielä edessä. Tein yhden sudokun ja krypton.Nyt ei ole mitään tekemistä. On hiljaista. Lankaa ei ole kudottavaksi. Lukea ei huvita, vaikka kävin eilen kirjastossa. Televisiosta ei tule mitään. Miksi minulla ennen oli täällä aina tekemistä ja aika kului hyvin? Nytkö se eläkeajan kyllästyminen alkoi?  Ajan kuluksi aloin kirjoittaa tällaista höpötystä. Kamarin sängyltä alkoi kuulua kuorsausta. Silloin huomasin, että minuahan väsyttää myös! Nukuttaa suorastaan. Uni oli viime yönä katkonaista veljen luona käynnin jälkeen.

Milloinhan tämä siirtyminen paikasta toiseen alkaa tosissaan väsyttää? Onko tässä oikein järkeä?  Jyväskylässä vietettiin matkalta paluun jälkeen tosi ihanaa aikaa lastenlasten kanssa. Eilen sitten pakattiin  viisi laukkua (matkalaukku, kolme muuta kassia, kylmälaukussa loppuruuat) ja tultiin rivitaloasunnolle. Joku oli lakaissut portaamme, se tuntui mukavalta. Sisällä oli lämmintä. Purettiin sinne kuuluvat tavarat ja pestiin pyykkiä. Tänään siirryttiin pienemmin pakkauksin Torpalle. Täälläkin oli piha ajettu sileäksi ja portaat lakaistu, naapuri varmaan. Sisällä oli lämpöä kymmenen astetta. Mies teki tulet hellaan ja takkaan, minä laitoin karjalanpaistin hellanuuniin. Se tulee siellä kuin itsestään. Ehkä tekee hyvää aivoille, kun kokkaa kolmessa paikassa peräjälkeen.

Kävin lenkillä tuvan lämmetessä. Lumi on niin puhdasta, lumiset kuuset kauniita. Taivaanranta oli pehmeän sininen ja siitä taivas punertui kevyesti ylöspäin. Alkoi vähän hämärtää, mutta lumi hohti. Syrjäkylän lapsi ei siihen kyllästy. Kyllä tämä  tästä taas. Päivä pitenee ja ilta lyhenee. "Uutenavuonna on päivä jo kukonaskelta piree", sanoi äitivainaja aina joulun alla. Minäkin kirjoitan sen joka vuosi.
 ---
Aina se yksi vanha mummolavitsi huvittaa, kun sen aidosti huokaistuna kuulee: Mitkä ovat maailman kauneimmat valot? Lasten perheen auton perävalot viikon vierailun jälkeen.