Vanhan tekemiset

Vanhuutta tämä lienee, kun päähän ei mahtuisi montaa taottavaa rautaa yhtä aikaa. Nyt kun on veljen asioiden organisoinnin lisäksi pinnalla asunnon vaihtopäätös (suostuminen miehen hivutukseen siis),torppapaikan kevätsiivous, kylppäriremontin päätöksenteko, saarimökin kevätkunnostus ja heinäkuussa sukutapaamisen emännöinti muuton keskellä, meinaa vanhalta mennä yöunet. Äsken nukuin onneksi hetken tuvan puusohvalla, kun olin sateiden välissä siivonnut useamman tunnin "kesätupaa" ulkorakennuksessamme. Sain siis yhden urakan alkuun. Sauna, vintti, ikkunat jäävät myöhemmäksi. Toinen puoli entistä vilja-aittaa on kuntosalina, toisella laidalla voi vaikka nukkua. Kangaspuut on nyt työnnetty nurkkaan.

Veli on ylipuhuttu muutamiin hankkeisiin. Hänen talossaan hurisee (en tiedä huriseeko se) otsonointilaite. Huonekalut voidaan ottaa nyt sieltä hänen toiveensa mukaan. Huomenna viedään pari pöytää entisöijälle, niitä nelikymmenluvun ruskeita, siroja koivuvaneritavaroita.Pestyt vaatteetkin ripusteltiin otsonikäsittelyyn. Savun haju on uskomattoman sitkeätä.Seniorikännykkä Doro on ostettu veljelle. Taidan seuraavaksi ostaa sellaisen itsellenikin. Asunnonvaihtoruljanssia olisi helpompi ajatella, kun saisi sen sukutapaamisen siirretyksi muiden vastuulle. Samaan aikaan ei kovin monessa paikassa pysty olemaan. Muutto tässä isoin asia on. Joskus pitää se päätös tehdä, kun siitä ei näköjään yli päästä. Ehkä selvä päätös helpottaa. Työaikana joku kysyi, kuinka jaksat ottaa vastaan ongelmia joka puolelta. Vastasin, että ne tasapainottavat toisiaan. Nyt se ei taida enää toimia, kun on tottunut tähän asia päivässä- rentoiluun. Kestokyky ei ole sitä mitä se joskus oli, kun omien asioiden järjestely näin stressaa. Tästähän puuttuu sitä paitsi työssäkäynti! Tädin asioiden hoito ei minua ahdistanut, vaikka siitä paljon puhuinkin, mutta tämä veljen juttu on mennyt liiaksi ytimiin. En oikein tiedä, miksi.