Hohtavaa hopeaa ja sinistä!

Kuin valokaista olisi auennut eteemme, kun sairaalan palaverissa kotikuntamme vammaisasioiden hoitaja kertoi, että paikallisessa vammaisten palvelutalossa vapautuu asunto toukokuun lopussa! Kun soitin sinne viime viikolla ja kerroin veljestäni, johtajatar sanoi ettei ole vapautumassa mitään lähiaikoina. Nyt kuitenkin on tulossa tilaa ja paikka on varattu veljelle. Siellä on oma kaksio, ruoka ja ympärivuorokautinen hoito. Sairaala järjestää tarvittavat varustukset, me omaiset henkilökohtaisen kalustuksen. Kuntoutus jatkuu muuton jälkeen, melkein talon naapurissakin on fysioterapiapaikkoja. Tämä on suuri kiitoksen aihe, rukousvastaus. Veli oli kiitollinen. Kaverit ovat jo luvanneet kuljetella häntä katsomaan pesäpallo-otteluita. Asfaltilla hän pääsee itsekin liikkumaan pyörätuolilla kauppaan ja kirkkoon ja meille on n. 600 metriä. Taksiseteleillä päästään käymään kotimökissä ja muualla kauempana. Onko tämä varmasti totta, ettei tule esteitä ja peruutuksia?
Vammaisasioita hoitava henkilö oli edesmenneen tätimme ystävätär ja työtoveri. Vähän kuin täti olisi järjestellyt asioita..

*****

Minulta on kamera unohtunut tänä talvena. Harmi, kun pyöräretkelläni katselin jokipadon putousta ja näin otsikon värit. Tumman sininen vesi kiisi putousta kohden kiiltävän sileänä ja kuin kammalla raidoitettuna. Putouksessa hohtivat vesiraitojen hopeiset pillit, pudoten alas  auringossa kimmeltävään saippuakuplien pallomereen.