Äitienpäivälounas

Nyt sitten minäkin olin keittiötalkoissa, seurakuntatalon äitienpäivälounasporukassa kahdeksasta kolmeen.. Olen monasti tuntenut itseni laiskaksi, kun en ole sellaisiin osallistunut, ei tosin ole ennen pyydettykään. Talkoolaisia oli tänään kymmenkunta, ruuan tarjoilussa ja salaattien valmistuksessa lähinnä. Metkasti muodostui työnjako, ilman että kukaan olisi sitä näkyvästi ohjannut. Minulle tuli pääasiassa "leipä-ja juomabaari", leikkelin leipiä tarjottimelle, koristelin voiastioita, kaatelin kotikaljaa ja maitoa kannuihin, toiset hakivat pöytään. Kyllä se näin äkkiseltään työstä kävi. Varsinkin jalkoja alkoi seisominen väsyttää. Ei viitsi valittaa, kun yli kahdeksankymppinen touhutäti paineli siellä koko päivän. Melkein kuusisataa lippua oli myyty, tulot yhteisvastuulle. Kyllä suurkeittiö rankkaa työtä on, siitä tuli välähdys, ei minusta olisi ollut siihen. Kun vieraat olivat loppuneet, söimme me talkoolaisetkin. Hyvältä maistui ja jalat saivat levätä.