Kesäaika

Käytiin saarimökillä ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Tämä on meille kahdeskymmenesviides mökkikevät. Pikkuinen järvisaari hankittiin, kun olin tukehtua Kruunuhaan kevätpölyyn, henkisesti varsinkin. Tämä vaatimaton, vailla mitään mukavuuksia oleva kesäpaikka on miellyttänyt yllättävästi myös nuorta väkeä, omien lisäksi lasten serkkuja ja kavereita. Pojan keski-ikäiset ystävät tulevat vieläkin kerran kesässä sinne viikonlopuksi. Minusta on mukavaa, että myös pojan helsinkiläiset kummilapset odottavat saareen pääsyä. Metkaa on, että ihmiset viihtyvät lomilla pienissä tiloissa, kuten veneissä, asuntoautoissa ja tällaisessakin 20 neliön mökissä, vaikka aina rakennetaan suurta ja komeaa kaikin mukavuuksin. Läheisyys lämmittää.

Mökin kesäaika alkaa siitä, kun vedän heti tultuani käyntiin ikkunoiden välissä olevan ison herätyskellon. Lähtiessänikin vielä vedin sen raksuttamaan itsekseen vetonsa loppuun eloon herätetyssä  tuvassa.



 Kaikki oli ennallaan, paitsi yksi puu oli kaatunut toisia puita vasten. Rungot ovat jännitteisinä kaarina.  Samantapainen  tilanne aiheutti veljeni tapaturman. Runkojen jännitteet ja oksien takertumiset voivat aiheuttaa pahoja yllätyksiä, kun runkoja aletaan raivata.Veljeni puut olivat paljon isompia kuin nämä. Rauhoituin vähän veljen eilisestä sairauskäänteestä, kun sain uuden tutkimusajan siirretyksi sairaalassaoloajalle, niin ettei hänen tarvitse varustautua siihen heti uuteen kotiin muuton jälkeen.

Haravoin lämpimikseni kivisiä pihoja. Tuumailin, mitä terasseja "Huvila ja huussi"- ihmiset sinne keksisivät. Minäkin suunnittelin alkuvuosina kaikenlaista, mutta mitään ei tehty. Nyt olen tyytyväinen tähän alkuperäiseen luontomökkiimme.
Yllätys oli, että ensimmäistä kertaa saaresta löytyi kukkivaa mustikkaa. Jospa järvi suojelisi kukkia  hallalta. Piti ainakin kuva ottaa muistoksi. Torpan ympäriltä taisi halla taas viedä kaikki. Saisi tämä ilmasto vähän lämmetä.