lauantai 10. joulukuuta 2016

Viimeinen ilta

Viimeinen illansuu pimenee rivitalokodin ympärillä. En oikein pysty enempää muuttoa valmistelemaan, kun isot muuttolaatikot tulevat vasta huomenna muuttoporukan mukana. Kaikki komerot ja laatikot ovat tyhjinä ja pyyhittyinä, laukkuja, laatikoita ja pusseja on pitkin lattioita. Kokoilen niitä jotenkin hajamielisesti. Kattokruunu on pussissa. Televisio on jo viety. Radio kuuluu. Koetan nähdä illan X-factoria iPadiltä. Kuu mollottaa sisään makuuhuoneen ikkunasta, on kirkas pakkasilta. Verhot on otettu pois. Ohiajavien autojen äänet kuuluvat voimakkaammin kuin ennen. Ilmastointi hurisee. Laajakaistaliittymä on sanottu irti. Eilen saunoin, santelipuun tuoksu tuntuu vielä saunassa.
Seinän takaa kuuluu pientä kupsehdintaa, kun siihen juuri muuttanut nuorimies asettelee tavaroitaan. Koko syksyn olen asustellut ilman seinänaapureita.

Istun punaisessa tuolissani, ainoassa paikalla olevassa nojatuolissa ja kudon pojan appiukolle kaulahuivia pehmeästä, vihreästä langasta. Malli on helppo: kaksi oikein, yksi kiertäen oikein, yksi nurin.  Kun ajatus karkaa muihin aatoksiin, niinkuin se tuon tuostakin tekee, alkavat sormet kutoa kaksi oikein, kaksi nurin, sukankutomisissa perinjuurin toistettuun malliin.
Laitan tuolin lepoasentoon ja sammutan valon, katselen etuvasemmalla olevan kerrostalon jouluvaloja. Minulla on terassilla vain kapea tähtirivi. Huomisaamuna otan sen pois. Lepään vähän aikaa hiljaa, torkahdan. Tässä tuolissa varmaan torkahtelen vanhuuteni nokosia, missä se tuoli sitten sijaitseekaan.
Huomenna tähän aikaan minulla ei ole enää avainta tähän oveen. Nimikyltti on irrotettu. Olo tuntuu jotenkin ohuelta. Olo on kuitenkin hyvä, joskin veljestä ilmaantui vähän uutta huolta.
Viimeinenkin ihonäyte oli puhdas. Hyvälle ololle antaa arvon, kuin toisenlaisiakin oloja on koettu viime aikoina.

4 kommenttia:

  1. Voi että! Yksi elämänvaihe on siis nyt totaalisesti loppunut! Tuntuu oudolta, minustakin. Seppohan etsiskeli teille tämän tästä kerrostalokotia, mutta minusta sinä olit kotiutunut hyvin rivitalokotiinne. Se oli kovin kodikas, lintukoto.
    Nyt sitten meidänkin pitää harmaita aivosoluja nykiä uuteen asentoon, että muistaa, ettet olekaan enää siellä😉!
    Alkaako veli oireilla muuttoasi? Ei olisi ihme.
    Toivottavasti kotiudut uuteen/vanhaan kerrostalokotiisi ja löydät siellä mielekkään elämän. Onneksi on TORPPA!! 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veljelle tuli hankalamman tulehdusoireen takia päivystyskäynti Seinäjoelle, mutta sai siellä avun ja on palannut kotiin. Kerroin hänelle, että tämä asunto on myyty. Hän kysyi, että asunko nyt sitten Torpalla. Vastasin, että siellä ja Jyväskylässä. Sanoin, että hoidan hänen asioitaan niin kuin tähänkin asti. Enempää asia ei kiinnostanut. Muutto-sanaa ei mainittu.

      Poista
    2. No hyvä, että sai avun. On tainnut hänellä kaventua ajattelu enemmän omiin asioihin, muu ei taida enää niin kovin kiinnostaa.

      Poista
  2. Niin - ja hienoa, että tulokset olivat puhtaat!! ❤️

    VastaaPoista