sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Hyvästelyä

Viimeinen sunnuntaiaamu tätä lähimaisemaa katsellen. En tiedä, tulenko kaipaamaan tätä kotia, ehkä. Kuusi lähtöä on perheen aikana ollut. Vaikein oli koulukodin pihapiiristä lähtö yhdentoista vuoden jälkeen,  kun surin marjapensaitakin. Itkin aivan valtoimenaan, kun luovutin mieleisen työpaikan ja kodin avaimet. Rauhankadun isoa kotia Helsingissä loppusiivoillessani katselin korkeita koristeltuja kattoja ja isoja ruutuikkunoita ja ajattelin, että koskaan emme tule asumaan näin kauniissa kodissa. Niin on ollutkin. Mieluisimmat ja runsaimmat muistot ovat kodeista, joissa on pidetty perhejuhlia ja tavattu paljon vieraita. Espoon kodin kuusitoista vuotta olivat työn painamia aikoja ja lapset olivat jo muuttaneet pois. Niistä vuosista jäi lyhyt muisto. Tämä kodikas rivitalokoti on ollut enemmän tukikohta kuin peruskoti kahdeksan vuoden ajan. Kulmakunta on kuitenkin tuttu viidenkymmenen vuoden ajalta, kun tätien rakas koti oli tässä lähistöllä. Vieläkin kurkin puiden välistä, näkyykö sieltä valoja, vaikka toinenkin täti kuoli kuusi vuotta sitten.
Kyllä tämä tästä, mutta monta siirtoa ja kädenliikettä ja nostoa vielä tarvitaan. Alan jo odottaa, että kaikki olisi paikoillaan pikkukodissa. Ensin viedään Torpan kuorma ja viikonloppuna Jyväskylään.

Veljen kanssa kirjoitettiin joulukortit ja saatiin vähän jutelluksi asioista. En sano, että muutan pois, vaan että jatkossa asustelen Torpalla ja Jyväskylässä ja hoidan hänen asioitaan niinkuin tähänkin asti.
Terassille syttyivät valot, lumipyry hellittää. Lähden ystäväperheen luo syömään perinneherkku piimävelliä ja sitten menemme kirkkoon Jussien joulukonserttiin. Sekin on hyvästelyä.

5 kommenttia:

  1. Näin se nyt sitten järjestyi se asuminen! Mietit jokin aika sitten, mitä sinun pitäisi tehdä. Voisi kuvitella, että hyvä näin. Haikea on sinua Lapualta päästää, mutta toivottavasti näemme sitten Jyväskylän reissuilla ja mökkipaikkakunnalla!
    Olkoon sinun menemisesi ja tulemisesi siunatut❤️!! Muista levätä!!!

    VastaaPoista
  2. Löysin Kolmannen portin blogit ja nyt vielä tämänkin viimeisimmän. Kuulen siinä jo toiveikkasta eteenpäin katsomista. Ehkä pahin on ohi, vaikka suru varmaan elääkin kanssasi. Olen lukenut suurella mielenkiinnolla näitä kirjoituksiasi nyt, kun ne löysin (etsin ensin Blogit-otsikolla..). Toivottavasti jatkat edelleen.
    Hyvää joulun aikaa ja onnellisia hetkiä sinulle ja läheisillesi. Terttu

    VastaaPoista
  3. Hyvää muuttoa! Minä en perheellisenä ole muuttanut ollenkaan, vaan olemme kolmisenkymmentä vuotta asuneet tässä samassa talossa. Kaksiosta ja yksiöstä tultiin kohtalaisen vähin tavaroin. Mutta tässä on muutama hehtaari maatakin, joten paljon on kertynyt erilaisia pienkoneita ja traktoreita ja työvälineitä ja piharakennuksiakin on tehty uusia. Ja taloa on laajennettukin ja kahden kuolinpesän tavaroitakin on runsaasti sijoitettu tänne. Jos tässä terveydessä saadaan eläkevuosia viettää, niin tokihan täällä vielä varmaan 80-vuotiaaksi voi elää, kun vain jättää puutarhahommat vähemmälle... mutta voi kauhistus, millaista tämän kaiken purku ja myyminen tulee olemaan, jos sen hallitusti tekisi.

    Voi piimävelli! Minä lapsena pidin tosi paljon kaljavellistä, jota aina myyjäisissä sai. Piimävelliä olen kerran saanut, kun olin Karhumäen opistolla jollain bussiretkellä. Sekin oli hyvää! Mutta vuosikymmeniä on kulunut kummankaan maistamisesta, silti kuvittelen maun muistavani tarkkaan? J

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista. Onneksi minulla on se vanha talo Torppa, jonka laitoihin ja vintteihin mahtuu tavaraa, liiaksikin. Ajattelen, että sitä ei ainakaan minun elinaikanani tyhjennetä.
    Piimävelli oli lapsena tuttu niinkuin samantapainen kaljavelli. Sunnuntaista isäntää mukaillen sen voisi nimittää makeaksi, kermaiseksi juustokeitoksi. Aion tehdä sitä joskus. Piimään lisätään erikseen kypsennetyt riisit, leipäjuustokuutiot ja rusinat sekä kermaa, kiehutellaan sopivasti. Mausteena on siirappia. Tulee vähän happamenimelä maku. Lapsuudessani ei laitettu riisiä, vaan rusinaisia vehnätaikinaklimppejä ( mykyjä?) jotka kiehutettiin kypsiksi. Taidan tarjoilla lastenlapsille uusionimellä! Kaljavelli eroaa luullakseni tästä vain liemen mukaan.

    VastaaPoista
  5. Tarkoitin aittoihin enkä laitoihin.

    VastaaPoista