

Nyt ei siis enää käännytä tienhaarasta lapsuuskotiin. Avaimet on luovutettu.Toivottavasti uuden asukkaan unelmat toteutuvat! Tässä pienessä kylässä on kuulemma 70 tyhjillään olevaa taloa. Minua ilahduttaa, että tähän mökkiin valot taas syttyvät.
Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
Voin eläytyä tunteisiisi. Olen kirjoittanut joskus myös omasta ilostani siitä, että lapsuuskotimme on nyt veljenpojan perheen kotina. Veli ja vaimonsa muuttivat isän sukulaisten tyhjäksi jääneeseen pikku taloon lähistölle ja kunnostivat sen eläkekodikseen. Iloitsin kovasti, että talo nuortui ja uusiutui nuoremmissa käsissä ja että siellä eletään taas täyttä elämää.
VastaaPoistaSillä on merkitystä.
Sitä iloitsee lapsuuskodin ja -kylän elonemerkeistä. Lapsuudessamme ne olivat täynnä meille tärkeitä ihmisiä, naapuritaloja, asioita ja tapahtumia, jotka elävät vieläkin meissä.
VastaaPoista