Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä
kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
torstai 23. kesäkuuta 2016
Juhannukseen
Leppoisaa valon ja kukinnan juhlaa toivottavat kaikille lukijoille mumma, Onerva ja Irene!
Nää sun pikku tytöt on tosi suloisia! Niin kauan kuin meissä on leikkimieltä, olemme eläviä sydämeltämme!
VastaaPoistaNe ovat minun hupulaasiani. Sana tarkoittaa viihdyttävää seuraa, kuten lapsia.
Poista