Sain puhelun

Kirjoitan näitä kokemuksia teille, siskot, jotka kestätte niitä lukea ja jakaa kanssani.

Eilen tuli varomaton hetki,kun menin katsomaan onko tullut puheluita.-Kas kun Seppo ei ole vielä soittanut,tuli mieleen. Siitä sen päivän kuilu taas aukeni. -Voi kun kuulisin hänen äänensä edes kerran vielä.
Yöllä heräsin selvään uneen. Oli taas unissa monasti ollut paikka, jota ei ole olemassa. On korkeat kaksikerroksiset aitat, joissa on paljon vanhaa tavaraa. On iso kaksifooninkinen pohjalaistalo mäellä. Joukko sukulaisnaisia puhui, että aletaan järjestää tänne omia tiloja, mihin niitä voisi laittaa. Sanoin että aitoissa on paljon kivaa tavaraa, pölyssä kyllä ja talon yläkerrassahan on isoja tyhjiä huoneita, sen kun aletaan puuhata.
Samassa soi puhelin. Sieltä kuului tuttu, rakas, mutta hyvin voipunut ääni: -Voi Hilkka. Nyt alkoi taas kova vuoto.-Lähden heti sinne sairaalaan, minä kiirehdin vastaamaan.
Miksi en kysynyt enemmän, kysynyt mitä nyt ajattelet. Siis kuolemasta. Mutta kuulin äänen! Se oli niin läheinen.