Kultapilvet

"Ei sitten surra kauheasti, muistellaan vain hyviä asioita ja ollaan kiitollisia", sanoit joskus, monastikin. Et tiennyt, että ne hyvät muistot juuri kipeätä tekevätkin. Olisi helpompi muistella huonoja puolia, mutta niitäkään ei enää juuri ollut, elämä kun tasasi ja kypsytti meitä molempia. Hyviä muistoja tulee vastaan joka paikassa, viimeksi nähdessäni äsken junan ikkunasta Keuruun kirkontornin. Kävimme siellä lastenlasten kanssa. Kova paikka tuli vastaan Alavuden asemalla, jonne usein menimme lapsia vastaan. Melkein näin myhäilevän hahmosi asemalaiturilla.
Muistot ovat kuin kullanhohtoisia pilviä, jotka menetyksen musta varjo ja kyynelet kohta peittävät. Tajuan, että pitää pystyä ensin hyväksymään pysyvä menetys, ennenkuin niitä kultapilviä voi katsella, tallettaa ja elää kiitollisena uudelleen.