Keittiön kaapit tuotiin aamulla, mutta mittaaja oli sekoittanut mitat. Kaapisto oli 20 cm liian pitkä. Se olisi tullut sen verran ikkunan eteen. Asentajat tekivät äkkiä uudet suunnitelmat ja kävivät lyhentämässä runkoa. Ovia puuttuu, uudenkokoiset piti tilata muualta. Epäilinkin alusta asti miestä, joka vastaa firmansa puhelimeen etunimellään!
Odottelu venytti oloa vedettömällä työmaatorpalla, asentajien paluun sekä mattojen kuivumisen odottelu. Alkoi tehdä kahvia mieli. Soitin ystävälle ja pyysin kahveja. Siitä tuli päivän paras hetki, kahvit ja melkein ruokakin piirakoineen. Palatessa mies sanoi: - Kuinka sellaista pullaa tehdään, kun oli niin hyvä rakenne. Oli tiivistä, mutta kuitenkin kuohkeaa. Ei sellaista muualla ole.-Nyt saisi jo tulla viilempää kuin tämä 29 astetta ja saisi tulla vettä rutikuivaan maahan. Alkaa melkein pyörryttää eläkeläistäkin. Kovaa on tehdä ruumiillista työtä tässä säässä. Silti urakoitsija soitti menevänsä muun työpäivänsä jälkeen vielä laatoittamaan kylpyhuoneen lattian.
Meillä on onneksi vähän kohtuullisempaa, tänäänkin +22, jaksoimme puristaa ikkunanpesuprojektin päätökseen. Puuhaa riittää ja väliin on niin, että unohtaa ikänsä ja sitten saa tuntea sen nahoissaan.
VastaaPoistaVoi sentään, kyllä kaapinlaittajalla taitaa olla liikaa sovittuja hommia, kun mitat sotkeentuu ja yöstä pitää ottaa aikalisää...
Huomenna on kesäkuu, jospa helteet hellittäisivät sielläkin.
Kaappifirma on eri kuin tämä "urakoitsija " joka raataa ympäripyöreitä viikkoja monilla työmaillaan ja tekee kylpyhuoneen remonttiamme kumppaneineen. Arvostan suuresti näitä kädentaitajia, joilla on lisäksi älli ja sosiaaliset taidot mukana.
VastaaPoista