Äiti oli säästänyt äitienpäiväkortteja. Vanhimmat ovat hienoimpia. Yksi niistä on antamani avautuva kortti, jonka hento ruusuntuoksu häivähtää nenään, vaikka tuoksu on ajat sitten haihtunut.Olisikohan se viisikymmenluvulta? Minäkin säästän kortteja. Jonkun mielestä ne voivat kuudenkymmenen vuoden päästä olla hienoja.
Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
Menneitä makuja ja hajuja
Oltiin siskon kanssa siivoamassa lapsuuskotia. Pitkään savuttaneen hellan vaikutukset tuntuvat kaikkialla. Savun haju on sitkeässä. Urakkaa jäi seuraavaankin kertaan.

Piirongin kaapista löytyi muistoja. Yksi niistä on Rex-kaakun ohje. Paperissa on "näytteitä" suklaatäytteestä. Miten tuttu tuo paperi onkaan, meille molemmille sisaruksille.Tuvan pöydällä sitä kuusikymmenluvun herkkua väsättiin monet kerrat. Pitäisiköhän vielä koettaa? Kun klikkaa kuvaa yhden kerran, saa ohjeesta selvää.
Äiti oli säästänyt äitienpäiväkortteja. Vanhimmat ovat hienoimpia. Yksi niistä on antamani avautuva kortti, jonka hento ruusuntuoksu häivähtää nenään, vaikka tuoksu on ajat sitten haihtunut.Olisikohan se viisikymmenluvulta? Minäkin säästän kortteja. Jonkun mielestä ne voivat kuudenkymmenen vuoden päästä olla hienoja.
Äiti oli säästänyt äitienpäiväkortteja. Vanhimmat ovat hienoimpia. Yksi niistä on antamani avautuva kortti, jonka hento ruusuntuoksu häivähtää nenään, vaikka tuoksu on ajat sitten haihtunut.Olisikohan se viisikymmenluvulta? Minäkin säästän kortteja. Jonkun mielestä ne voivat kuudenkymmenen vuoden päästä olla hienoja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti