Oli ollut hermostunut olo pari päivää, laittamiset pyörivät sekavina mielessä: Koska teen sitä ja sitä, missä sitten säilytän,jos nyt jo teen..Oli kuin liikaa aikaa.Joulustressiä tietystä syystä, vaikkakin mieluistasta. Ja vaikka poika sanoi ettei sitä neitiä tarvitse yhtään jännittää.
Paistoin kinkun aamulla,pesin ulkosaunan, mies kauan valmisteltuna harjasi tuvan matot lumessa, käytiin kaupassa, enää ei käydä. No nyt on asiat koossa, alkoi helpottaa.
Teki mieli lähteä kävelemään ja olla hetki hiljaa.Kaupungista ja valoisasta tuvastakin katsoen ulkona oli pimeää. Mutta kun maassa on ohut valkoinen peite, tiellä näkee hyvin kävellä.Näkyy oja ja metsänreuna, näkyy tummat kuuset vaaleampaa, vaikkakin pilvistä taivasta vasten, yksi tähtikin kuulotti sumupilven läpi.
"Tarkastin" sukulaisteni talot: ovat kotona, on pantu tutut jouluvalot, yhdessä valoverkko kiertää keinua, toisessa puuta, kolmannessa poikamies on sytyttänyt ikkunoihinsa tähden ja kynttelikön. Miesekonomian mukaisesti niitä ei kanneta pois kesäksi, ovat valmiina.
Metsä kohisi hiljaa, kuin Aleksis Kiven joulussa: "Kuuluu metsästä hiljainen kohina, tilhiparvi illastaa urpuisessa koivussa".Isompien naapurikylien valot heijastuivat taivaanrannoilla, muutoin oli tasaisen harmaa peitto kylätien yllä. Oli hyvä hengittää puhdasta suojasään ilmaa.
Helsingissä kaipasin oikeata pimeätä. Nyt se on ympärilläni. Tänään se teki sielulle hyvää. Rauhaisaa Joulua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti