Vähän sekavin mielin kokoilin tavaroita isoihin kasseihin. Ollaan siirtymässä jouluksi sivukylälle vanhaan taloon. Voisimmehan me tässäkin olla, niinkuin viime jouluna, kun emme paukkupakkasten takia lähteneet lämmittämään kylmää taloa. Kuinkahan me lähdimme aina kassikuorman kanssa Espoostakin satojen kilometrien päähän maalle, vaikka siellä oli hyvät lämpimät tilat? Täytyy olla maalaisen sielu syvällä.
No niin, mieli oikeni matkalla, kun tuli varmistukset mieluisista jouluvieraista. Nyt on pasmat selvillä.
Helposti minun mieleni solmut oikenevat, mietin setviessäni jouluvalojohdon mysteeriä: kuinka johto aina osaa mennä solmuun ja pysyä siinä tiukasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti