Veli makaili rauhallisesti erikoissängyssään fysioterapian jälkeen. Lähdöt ovat hänelle niin vaikeita, että kuntouttaja tulee kotiin. Fysioterapia on välttämätöntä, koska muutoin jalat jäykistyvät taipumattomiksi. Päivät hän jaksaa istua pyörätuolissa. Nyt myytyyn lapsuuskotiin hän ei ole suostunut lähtemään yli kahteen vuoteen ja sinäkin kesänä vain kerran syyskuussa. Siellä ei ollut helppo käydä, kun hänen asumisensa siellä niin traumaattisesti katkesi. Olen tehnyt hänelle joululahjaksi Ifolor-kirjan kodista ja pihapiiristä. Arveluttaa kyllä vähän, onko tuiki tuttujen nurkkien vastaan tulo joulupaketista hänelle ahdistavaa. Ajan mittaan se voi olla myös hyväksi.
Annoin katsottavaksi sisaren kokoamia valokuvia tutuista ihmisistä. Hän itse oli kuvissa sukulaisten, valmennettavien lasten ja morsiamenkin kanssa. Hän kävi ne läpi moneen kertaan ja sanoi kaikkien nimet, omansakin sukunimen kera. Hän sai myös puhutuksi. Kun hän väsyy, puhe puuroutuu pupellukseksi. Puhelinliittymä on lopetettu, kun hän ei moneen kuukauteen soittanut eikä vastannut puhelimeen. Sitä ennen puhelin oli todella tärkeä linkki ihmisiin.
Vaikka etenevä sairaus etenee, ihmiset ovat hyvin muistissa. Hän kävi taas läpi kaikkien lähipiiriläisten iät. Televisio oli auki. - Tulee uutisia, hän huomautti. Kyllä hän hyvin on perillä Amerikan presidentinvaaleistakin. Eteneminen näkyy eniten fyysisesti ja puhekyvyssä.
Monasti hän on vaikealla tuulella. Pitää aina koota voimansa, kun nousee kolmanteen kerrokseen. Nyt oli mukava, kun voitiin vähän jutella. Käytännössä tilanne on minulle helpompi kuin ennen, kun uusi työntekijä paljasti neljän vuoden jälkeen, että kaikilla muilla on toimistossa rahatili ja myös työntekijät voivat käydä ostoksilla. Siihen asti minun tai sisareni piti ostaa joka ainoa hammastahna ja pesuaine ja limsapullo ja monasti lähteä kauempaakin kiireellä auttamaan.
-No niin, Jumalan siunausta. Vie tuoli paikalleen, hän lopetti tapaamisen. Sinne hän jäi albumi kädessä odottamaan pyörätuoliin nostamista. Entisyys oli valokuvissa, nykyhetki hiljainen,hämärä huone.
Kävelin siitä kauppaan ja ostin herkälle iholle sopivan kerraston ja pyjaman, että hän saa jouluksi uutta päälle.
On todella hyvä, että veljesi kotihoito on nyt järjestyksessä. Tärkeää sekin, että käyt häntä tapaamassa, vaikka se raskasta onkin. Tuo kuvien kirja on hieno idea. Side entiseen elämään.
VastaaPoistaTällä hetkellä on tosiaan rauhallinen tilanne eikä hän tunnu minua odottavan käymään. Voin olla viikonkin muualla.
PoistaKiitos, että kirjoitat blogia!
VastaaPoistaOlen lukenut viime päivien aikana molemmat blogisi lävitse - ja nyt on samanlainen olo kuin oikein hyvän romaanin jälkeen: kuin olisi ollut jossain matkalla, tyytyväinen mutta vähän haikea, kun se nyt loppui. No, blogisi ei toivottavasti lopu! Mutta on erilaista lukea kokonaisuus kuin pieni pätkä kerrallaan.
Yksi Internetin ihmeistä on tämä: yks kaks yllättäen voi osua johonkin helmeen, hienosti kirjoitettuun ja upeaan. Minusta on iän myötä tullut tosi kranttu romaanien lukija ja kovin harvoin mikään tekee suurta vaikutusta. Tänä vuonna suomalaisista oikeastaan vain Akvarelleja Engelin kaupungista. Olen nauttinut blogisi kielestä ja kirjoitustavasta ja teemoista - ilmeisesti et ole kuitenkaan julkaissut kuin asiatekstiä. Milloin on kaunokirjallisuuden ja romaanin vuoro? Helmi Kellokumpukin kirjoitti upeat aikuistenteoksensa vasta yli 70-vuotiaana... (heh, tässä tuli taas yksi Internetin ilo: tarkistaessani äsken wikipediasta Kellokummun ikää, huomasin yllätyksekseni, että Rajakylän lapset on Helmi Kellokummun nuortenkirja 1960-luvulta, mutta eri sukunimellä kirjoitettu! Ja sen kirjan puolestaan muistan aivan valtavana elämyksenä lapsuudesta! Saiskohan sen vielä jostain kirjaston varastosta tilattua luettavaksi... hmmm... pitääpä tutkia)
Meneekö toistoksi, jos vielä kiitän, mutta niin hienot päivät olet minulle anatanut!
Ihmeellinen palaute! Suurkiitos, tuntematon! Olipa lukemisessa urakkaa, kun blogin taaksepäin lukeminen ei ole sujuvaa. Vanhaa blogiakaan ei saa asetetuksi niin, että vanhin teksti olisi ensimmäisenä, vaikka vuodet saakin vanhuusjärjestykseen.
PoistaEn ole koskaan kirjoittanut fiktiota. Joskus haaveilin maalaiskylän murhamysteerin kirjoittamisesta. Jotkut ovat toivoneet, että blogit julkaistaisiin kirjana, esim. Surusaatto- tekstit, mutta eivät ne taitaisi sellaisena toimia.
Pitääpä hakea kirjastosta Helmi Kellokumpua, kun minuakaan ei ole viime aikoina mikään lukeminen huvittanut. Sinun palautteesi taidan lukea kyllä toisenkin kerran!
Tuntematon kirjoitti kyllä juuri niin kuin asia on!! Olen aina nauttinut Hilkan tekstistä, sanojen kaytöstä ja sujuvuudesta. Aina jotain yllätystäkin kielen joukossa. Tavasta, miten katsot maailmaa. Osaat kiteyttää niin hienosti monta vaikeaakin asiaa!
PoistaLaiska vastaaja Kälykin täällä jopa heräsi!! KIITOS!! Älä vaan lopeta...
Kiitos, Käly! Olet ennenkin kannustanut minua. Mukava kuulla, että luet edelleen näitä. Kirjoittelen silloin, kun jotain alkaa pukeutua sanoiksi!
PoistaLuen jokaisen ja olen kovin pettynyt, jollei ole tullut uutta kirjoitusta:)!!
PoistaOlen lukenut joitain muitakin hyvin kirjoitettuja blogeja kokonaan. Se sujuu sutjakkaasti niin, että avaa aloitusvuoden, sieltä aloituskuukauden ja kelaa ensimmäiseen tekstiin ja avaa siitä kommentoidun version. Sitten voikin vain aina klikata "uudempi viesti", jolloin blogi aukeaa viesti kerrallaan kohti nykyisyyttä. Kun lukee tabletilla, niin voi jättää blogin nettiselaimen avoimelle lehdelle "taustalle", vaikka lukisi muilla lehdillä välillä muita tekstejä tai käyttäisi tablettia muuhuin kuin nettiselailuun.
VastaaPoistaKiitos neuvosta! Minä en kai ole tajunnut tuota "Uudempi viesti"- kohdan käytön kätevyyttä!
Poista