Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
torstai 18. elokuuta 2016
Hyvä tieto
Tänään sain terveyskeskuksesta kysymällä tiedon, että lisäpoiston alueella ei ollut melanoomaa! Siis ensimmäisessä poistossa tuli kaikki paha solukko pois. Sitä oli siis 3 mm kokoisessa tummassa pisteessä. Kestää hetken, että hyvän tiedon uskaltaa omaksua. Ihonsiirre tulee kyllä näkymään poskessa aina ja varsinkin nyt alkuaikana, mutta mitäs sillä tässä iässä on väliä. Tänään rapsittiin haavapolilla vähän siirteen sulavia tikkejä, kun eivät ole sulaneet. Kontrollit pitää itse hoitaa viiden vuoden ajan. Onhan tämä tilanne verottanut osansa,tunnen sen, vaikka yllättävän rauhallinen olen ollut. Nyt pitäisi löytää lierihattu suojaamaan kasvoja auringolta. "Lierihattu päähän ja korkokengät jalkaan", sanoi yksi hoitaja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
No kyllä oli hyvä uutinen. Todella! Minulla ortopedi maanntaina. Saisinpa hyvän uutisen, et käpälä paranee ilman leikkausta.
VastaaPoistaToivotaan että niin paranee. Melanooman kanssa on kyllä aina se avoin tilanne, että uusia voi tulla kymmenkertaisella riskillä nollatilaan verrattuna.
Poista