Reissulissu

Läksin aamuvarhain bussilla Torpalle, kun oli niin kaunis sää ja luvassa kuutamoyö eikä ollut mitään ohjelmaa keskustassa. Veljen asiatkin tulivat taas eilen reilaan. Tyhjän bussin kuljettajan kanssa juteltiin vähän hienosta säästä ja lapsuuden hankikeleistä. Jäädessäni autosta hän toivotti: -Valoisaa päivää, henkisessäkin mielessä. Hämmästyin, sain sanotuksi: -Kiitos samoin.
Kävelin neljä kilometriä isomman tien varrelta. Tulin kotipihaan, kotiin. Lämmitin, kävin kahdessa tutussa paikassa kylässä. Toin uudet verhot, kirppikseltä tietysti. Minulla on nyt täällä vihreä kamari.

Huomenna takaisin ja junalla Helsinkiin. Seuraavan Jyväskylän käynnin liput on jo ostettu, kun VR:n lippujen muutos panee eläkeläiset ennakoimaan matkansa. Kuinkahan monessa paikassa oikein olen yöpynyt tänä vuonna?

Otin kalenterin ja laskin. Kahden ja puolen kuukauden aikana olen yöpynyt seitsemässä paikassa, osassa moneen kertaan. Pisin yhtäjaksoinen aika on kuusi päivää, lyhin yksi, vaihtoja 23. Kolmekymmentäyksi yötä virallisessa asunnossa, Torpalla siitä puolet, Jyväskylässä, Helsingissä ja parissa muussa paikassa 1-4 yötä kerrallaan. Torpalle tulen omasta aloitteesta, muualle pääosin kutsuttuna, nyt pikku Een synttäreille. Hämmästelen itsekin. Ei se ennen aivan tällaista menemistä ollut.

Kuuntelen, kun viimeiset lumikasat putoilevat kuistin katolta, katto vapautuu paineesta. Puolikuu loistaa, tähdet myös ja Sepon aurinkolyhdyt. Juttelemme kaikesta, menneestä ja nykyisestä ja varsinkin viimeisen kesän vaiheista.