Mummankamari

Torpan tupakamari on pieni ja parisängyt täyttivät sen kovin täyteen. Olin aika ajoin suunnitellut, että toinen hyvistä, mittatilaustyönä teetetyistä runkopatjasängyistämme siirrettäisiin muualle. Saisin tilaa piirongille ja tuolille. Nyt tyttären ja lastenlasten avulla toteutettiin huonekalukierros: Minun sängynpuoliskoni kannettiin peräkamariin, josta isun (isoäiti) klaffipiironki siirtyi tupakamariin, piirongin paikalle peräkamarin peräseinälle siirtyi puusänky, puusängyn paikalle sivustalle runkopatjasänky. Leikkasin reippaasti isolla veitsellä petauspatjan paksun superlonosan kahtia, suojus jäi ehjäksi. Patjan saa takaisin kokoon, jos joku sen tarvitsee joskus.

Tupakamarissa sänky seinän viereen, piironki peräseinälle, vanha penkki ikkunan alle laskutilaksi, vintistä talvisydämeksi vanhat vällyt matoksi. Mummun Amerikantaulu sängyn päätyyn, tyttärentyttären kettutaulu seinustalle, peilin siirto piirongin yläpuolelle vaakatasoon, perhepiirin kuvat piirongin päälle. Ostettiin korit vaatekomeron päälle, jotta saatiin ompelu- ja maalaustarvikkeet siististi säilöön. Siinä on nyt sitten oikein mummankamari.Tyttären ja lasten mielestä tuli viihtyisä tila, kyllä minunkin mielestäni,väljempi ainakin.

Tupakamari, johon mennään suoraan tuvasta, on aina ollut isäntäväen makuuhuone. On se ollut aiemminkin leskenkamari, viimeksi  enoni vaimon kuoltua. Eno eleli talossa yksinään yhdeksän vuotta.
Peräkamari eli erstupa oli ennen yleensä vanhanparin tai lesken syytinkiasumus, kun talossa oli nuorempi isäntäväki. Viimeksi isu asusteli siellä leskenä kahdeksan vuotta. Minut lähetettiin hänen luokseen kesäisin. Hän keitteli takassa pataruokia. Nukuin hänen selkänsä takana puusängyssä.
Nyt peräkamari on vierashuone, sänkyhuone. Sinne tuli nyt hyvä nukkumapaikka lisää.  Siellä oli myös miehen työnurkkaus. Työpöytä koneineen ja varusteineen on paikallaan.

Ei tahtonut uni tulla uudessa järjestyksessä. Aina, kun jotain entisestä elämästämme panen poistoon, on mieli levoton ja haikea, itkuväreily lähellä pintaa. Tuntuu, että hän olisi surullinen ja pettynyt. Me nukuimme huoneessa 17 vuoden aikana. Mitä hän nyt sanoisi? Minulle tämä yhden petin järjestys on helpompi, koska sitä lämmintä kylkeä, johon aina painauduin, ei enää löydy.
Myös entiset sukupolvet kulkivat mielessäni. Isoisä sairasti ja kuoli samalla paikalla kuin missä nyt petini on. Muistan, että hän istui sängyssä ja sanoi: -Minä olen niin riskissä kunnossa että voisin syödä kapallisen kauroja. Hän oli leikkisä mies. Hänen kuollessaan olin vähän alle nelivuotias.
---
On haikea olo, kun tytär lapsineen lähti ajamaan kotiaan kohti. Oli mukava hiihtolomaviikko.  Paljukin kaivettiin lumen alta ja lämmitettiin.