 |
| Poltinkosken vanha mylly |
Kuinkahan se oikein on, tämä ikääntyneiden ihmisten todettu väsyminen? Kummasta se johtuu enemmän, iästä vai pakollisen tekemisen vähyydestä vai molemmista? Pakkohan on monasti hyvä muusa. Meillä oli tässä oikein aktiiviaikaa yli kaksi viikkoa. Oli lapsenlapset koko ajan, herättäjäjuhlatalkoot ja nyt viikonloppuna kaksipäiväinen sukutapaaminen. Meillä oli lauantaina 35 ruoka-, kahvi- ja lettuvierasta. Tänään käytiin samalla porukalla Ikaalisissa miehen äidin kotikylässä. Katseltiin mummun lapsuuden paikkoja. Koko oma perhekunta oli saman katon alla viikonlopun. Oli mukavaa kaiken aikaa, omasta ja vieraittenkin mielestä. Sää suosi pihakutsuja. Helletaivaan ylle levittäytyi ohut pilviharso.
Nyt on talo hiljainen. Vain pesukone hyörii ja hurisee. Nyt siis alkavat taas pitkät aamulukemiset, netin selaaminen ja television edessä makaaminen. Väsyttää kyllä, kun yöunetkin olivat hajanaisia, mutta väsyttihän usein nuorenakin.Osa ruuista tilattiin pitopalvelusta. Silti tuntui, että laittamista oli paljon, ennenkuin kaikki oli kunnossa. Puhuttiin, että tämä saattaa olla viimeinen kerta, kun jaksamme järjestää tämän kokoontumisen, koska seuraavalla vuorolla olisimme jo reilusti yli seitsemänkymppisiä. Itse olen kuitenkin kirjoittanut, ettei mistään pidä luopua pelkästään iän takia. Tällaisia pähkäilee ikäihminen.
Meilläkin olivat pojanlapset yökylässä. Kylläpä väsytti ihanasti sen jälkeen, kun olivat lähteneet vanhempiensa mukaan. Onneksi vasta sitten.
VastaaPoistaKaksi aktiiviviikkoa yhtä perää kuulostaa aika hurjalta. Ei ihme, että pohdit väsymistä.
Sitä voi miettiä minkä verran ikä vaikuttaa väsymiseen kenelläkin ja milloinkin, mutta kyllä se vaikuttaa. Sehän on normaalia! Toiset puuhat väsyttävät enemmän kuin toiset. Pakko ei taida olla oikein hyvä motiivi mihinkään, tuumin minä, siinä vasta väsyykin.
Kun on levännyt tarpeeksi, jaksaa taas keksiä jotain kivaa. Ei se arkikaan aina ole tylsää, eihän?
On niin monenlaista väsymistä. Minulla menee joskus överiksi Emmauksessa puuhailu ja niinpä kotiin tultua ei tule muu mieleen kuin maata lattialla jalat sohvan reunalle nostettuna. Se tuntuu aivan ihanalta. Olen ihansta työstä väsynyt. Sitten on sitä väsymystä, et "hohjhoijaa, ei jaksais mitään". Vaikka mitään ei ole vielä ehtinyt tehdäkään. Se lienee lähinnä sitä tylsistymistä.
VastaaPoistaAjattelen tässä laajemminkin ikäihmisten elämää, joka kovin usein on hiljaista tarpeettomuutta. Tarpeellisuus antaa energiaa, silloin kun määrä on voimille sopiva. Pakolla tarkoitan tätä elämänpiirin hyödyllisenä jäsenenä oloa. Itse olen välttänyt kaikenlaisia sitoumuksia, paitsi niitä joita elämä on järjestänyt. Nyt oli kuitenkin mukava kokea, että jaksoi ainakin 2,5 viikkoa elää melkein keski-ikäisen elämää!
VastaaPoistaKiertelen läpi kesääsi. On jäänyt vähän vähille nämä vierailut nettituttujen luona. Nyt siis istun seurassasi pidemmän aikaa :)
VastaaPoistaTaas oli pakko kommentoida viisauteen:
"Tarpeellisuus antaa energiaa, silloin kun määrä on voimille sopiva."
Juuri noin. Välillä on voimia isompiinkin irtiottoihin, mutta pääsääntöisesti yksi merkintä päivässä näyttää täyttävän kalenterin kokonaan. Mitä elämä olisi/tulee olemaan ilman sitä yhtäkään.
Äitini eli viimeiset seitsemän vuotta leskenä. Opin, että siinä vaiheessa piti selkeästi pitää huolta siitä, että jotain sosiaalisuutta säilyi säännöllisesti. Lapsenlapset, kirkkokuoro ja parikin erilaista piiriä antoivat säännöllisyyttä kontakteihin, mutta aktiivinen piti itsekin olla samalla kun voimat vähentyivät. Nyt tajuan, että olen juuri ylittänyt äitini iän. Hän kuoli mielestäni vanhana. Missä se vanhuus nyt on...
Mukava, että olet käymässä! Olen minäkin lukenut jatkuvasti kumpaakin hyvää blogiasi.
PoistaIstun nyt vierailukotiyksiössämme Jyväskylässä. Kaikki talon asukkaat ovat ikäihmisiä. On hiirenhiljaista. Mietin usein näitä ikäihmisten asumis- ja elämäntapavaihtoehtoja. Lapsenlapsi tulee kohta koulusta, kun joutuisi odottamaan muuten bussia kaksi tuntia ulkona, mahdollisten riskien keskellä. Olen nyt mielestäni tarpeellinen, nämä muutamat päivät!