Uusia huveja

Mies haaveili jo pitkään kylpytynnyristä torpan pihalle. Minä olin vastaan: montako kertaa sitä viitsitään
tuntikausia lämmittää? En ollut aivan jyrkästi vastaan, kun mies niin nauttii rautakauppojen tarjontojen tutkimisesta ja asentamisen suunnittelusta. Nyt pihallamme sitten on iso Kirami-kylpytynnyri. Mies laittoi pohjat laatoista, asensi kiukaan ja rakenteli portaatkin.
Eilen oli koekäyttö. Vesi pumpattiin äskettäin puhdistetusta kaivosta ja lämmitettiin puukaminalla  noin 40-asteiseksi pinnasta. Se sekoittui sopivaksi, kun kansi nostettiin pois ja asetuimme tynnyriä kiertäville penkeille. Myssy päähän ja kaulaa myöten lämpimään veteen. Kehoon levisi vähitellen rento olo ja ihoon mukava tunne.
Minä sitten menin kylpyyn toisenkin kerran saman illan aikana. Halusin nähdä, kun tähdet syttyvät. Lämmitin pesällisen lisää ja luikahdin kylpyyn yhdeksän maissa. Puolikuu loisti ja sen päällä kait Jupiter kirkkaana. Pian syttyi eteläisen kuusikon reunaan tähti, ehkä Pieni Koira. Odottelin, sitten unkarinsyreenin oksaverkon läpi pilkahti kolmas tähti. Lisää ei näkynyt, taivas oli vielä vaalea, olin liian aikaisessa. Oli hiljaista, kauempana haukahteli välillä Hakalan koira. Nousin pois, ennenkuin vesi jäähtyi. Kun mies kävi myöhemmin laskemassa vedet, hän sanoi: nyt sinne pitäisi mennä, taivas on täynnä tähtiä. Se pitää vielä kokea.

On se hyvä, että tunneviisari vielä liikkuu puolelta toiselle. Se on elämän merkki. Ettei esimerkiksi ole kuin  entisen miehen emäntä:-Tasainen luonne, aina vihainen.