Tällaiseen revohkaan rupesin kuitenkin. Mies oli sitä mieltä, että ainakin lapsille kummallekin oma diasarja. Minä halusin kolmen kodin sarjat. Lisäksi mökkikuvat ja matkat erikseen, nehän jo melkein olivatkin kunnossa. Laitoin laput kippoihin ja laatikoihin ja lajittelin kaikki sekaisin olevat diat. Tiirasin niitä valoa vasten ja laitoin omiin alustoihinsa. Huomattava osa meni poistokoriin. Epäilen, että se kulkeutuu vielä vinttiin. Kokonaan hävittäminen on kynnyksen takana.
En ole ollenkaan hyvä arkistoija ja lajittelija, tuppaa käsi menemään väärään laariin. Lähimuisti on lyhyt. Tämä kävi varmaan terapiasta. Nyt on koosteet koossa ja nimilaput päällä. En tiedä onko tällä mitään merkitystä, mutta ihan mukava eläkeläisen päivä tästä tuli.
Välillä kävin kävelemässä pakkasauringossa.
"Kokonaan hävittäminen on kynnyksen takana."
VastaaPoistaVihdoinkin olemme päässeet tässä alkuun. Vaikeutta lisää se, että vintiltä taitaa löytyä yli viisikymmentä vuotta vanhaa materiaalia. Asunto - ja vintti - on pysynyt vaikka itse huidoimme muilla mailla vierahilla.
Tänään oli vuorossa 1990-luvun kirjeitä... Kyllä se siitä.