Mumman joulukiireet

Olen koko päivän istunut keinutuolissa ja kutonut lapasia lahjaksi. Tein ensin itselleni itse keksimän mallin mukaan mustavalkoiset ja päätin tehdä eräälle toisellekin samanlaiset. Olen silmäillyt samalla lintujen ruokailua lintulaudalla. Talitintit ahkeroivat koko valoisan ajan henkensä pitimiksi. Pari punatulkkua piipahti myös, mutta jossain muualla lienee heillä vakiopöytä katettuna, kun kävivät vain kylässä. Sitten ilmaantui närhi. Vähän närkästyin: mitä noin iso lintu, syö kaikki. Kohta tuli toinenkin. Sellaiset ovat vierailleet vuosia, elävätköhän ne kauan. No mistä nekään muualta ruokaa saavat.
   Välillä häivähtää mielessä, että pitäisikö tehdä jotain muuta, siivota, leipoa? Kulkiessa on tarttunut korvaan lauseita: -Minä jo viime viikolla tein joulusiivot makuuhuoneessa, minä jo leivoin kaikki kuivakakut. Pesinhän minäkin ikkunoita sisäpinnalta viime viikolla ja laitoin  tuvan "keittiöikkunaan" jouluverhot kapasta, jonka löysin kirpputorilta.  Lähetin joulukortteja. Lahjat on hankittu pikku hiljaa ja suurin osa jo toimitettu.
  Meille on tulossa hiljainen omanväen joulu. Lapsilla on omat ohjelmansa ja heidän kanssaan on vietetty aikaa etukäteen. Velimies kuuluu jouluumme, mutta ei aiheuta laittamisstressiä. Laitetaan vain sellaista, mistä oikeasti pidämme tai toinen pitää. Ainakin leivon oikeata pullaa pitkästä aikaa, mutta lähempänä joulua vasta. Matot ulos ja muut raikastukset vasta myöhemmin. Ei ole kiirettä!

Päivä sinistyi iltaa kohti, maassa on sen verran lunta, vaikkakin märkää. Linnut katosivat piiloihinsa maiseman pimentyessä. Kuusten valot syttyivät ulkona.