tiistai 26. marraskuuta 2013

Tyyntä viisautta?

Pirkko Siltala kuvaa Vanhuus- kirjassaan monella tavalla sitä, että vanhus(kin) kantaa mukanaan,

mielessään ja kehossaan kaikkea kokemaansa. Se miten elämän vaiheet ovat rakentuneet toistensa päälle ja miten eri vaiheiden haasteet ovat toteutuneet, näkyy vanhuksenkin elämässä. Vanhana joutuu kohtaamaan elämänsä entisiä asioita, hyviä ja huonoja. Silloin on myös mahdollisuus miettiä ja kokea ne uusiksi ja eheytyä uuden ymmärryksen kautta.
Minulle nousivat työelämän tietyt vaiheet pintaan, kun olen turhaan odotellut kutsua erääseen vuosijuhlaan. Minulla oli aikoinaan paljonkin tekemistä vuosijuhlan aiheen kanssa. Tilanne nostaa kysymyksiä, tunteita, tulkintoja, muistoja, selityksiä. Se on vaikuttanut viime päivien mielialaan, häirinnyt rakennettua rauhaani. Ihmetyttää, kuinka lähellä vuosikausien takaiset, muutoin elämänkulussa  unohtuneet asiat saattavat olla, jos jokin raapaisee pintaa. Kaikki on siis tosiaan meissä edelleen. Eheyttävää tulkintaa tarvitaan, että löytyisi kauaskantoista viisautta!

2 kommenttia:

  1. Olen huomannut selkeästi, että tässä "vanhuudessa" almanakka täyttyy nopeammin - ja vähemmillä merkinnöillä kuin ennen. Johonkiin väliin jää kuitenkin kuvailemiasi "tuossa olisi pitänyt olla tuollaista"-aukkoja.

    Luulen, että aika monella on ainakin vähän ristiriitaisia mietteitä siitä, kuinka paljon ja mitä oikeastaan haluaisi ja tarvitsisi päiviinsä, viikkohinsa ja kuukausiinsa saadakseen "pehmennystä sisäisiin paineisiinsa", niin kuin asian hyvin ilmaisit.

    En osaa kuvitella, mitä käytännössä on tarkoittanut muuttaa eläkeasuntoon. Me olemme jatkaneet samassa asunnossa, mutta sekin on vaatinut monenlaista pohdintaa, osaksi siksi, että emme jääneet eläkkeelle samaan aikaan. Jäin muutamaa vuotta aikaisemmin eläkkeelle kuin Mies, joka loppuvuodet vielä oli viikot töissä pääkaupunkiseudulla, jolloin hänen ei tarvinnut sopeutua täkäläiseen arkeen. Kun vielä muutenkin olimme molemmat lähes aina Suomessa ollessamme "kiertävässä työssä", kotiarkeen ei tarvinnut samalla tavalla sisäistyä.

    Meidän sukupolveamme on niin paljon, että näitä kysymyksiä on moni nyt pohtimassa...

    VastaaPoista
  2. Jokaisella on omat kysymyksensä siitä,mitä arvostaa eläkeajan sisältönä, silloin kun sitä vielä voi valita. Ajatukset myös muuttuvat eläkevuosien myötä. Minä huomaan, että jokin luova puuha on minulla ylinnä arvostuksissa. Turhaudun olemiseeni, jos vireillä ei ole mitään. Eipä siinä muu auta kuin että virittää jotain.

    VastaaPoista