Sepon kolumni Ylä-Satakuntalehteen

Teksti ei lähtenyt Reykjavikista sähköpostina iPadilla, niin keksittiin tämä kiertotie, kiire kun oli. Olkoon se nyt tässä kertomassa matkasta.

Vaarin saaren virkkeitä

Elämää pelossa

Kirjoittelen tätä Reykjavikissa, jonne piti lähteä halvan syystarjouksen houkuttamana. Islanti tuli aikoinaan tutuksi työmatkoilla. Eihän tähän viikinkien jälkeläisten omalaatuisen maahan voi olla rakastumatta. Tämä rakkaus on mukava näyttää omallekin rakkaalleen.
Islannissa joudutaan elämää jatkuvan pelon keskellä. Meille suomalaisille turvallisuutta tuo se, että tultakin kuumemman maapallon sulan ytimen päällä on kilometrikaupalla lujaa Euraasian mannerlaattaa. Täällä laatta kohtaa Amerikan laatan ja maankuori on paikoittain olemattoman ohut.
Laattojen kohtauspaikan voi edelleen nähdä turisteille tutuksi tulleessa kansallispuistossa, jossa jossakin aiemmassa mullistuksessa Amerikan laatta kohosi Euraasian laattaa muutaman metrin korkeammalle.
On se vaikuttava paikka aina kun sen näkee. Islantilaiset näyttävät syntynyttä halkeamaa siksikin, että maata asuttavat klaanit kokoontuivat siellä 900-luvulla sopimaan yhteisestä hallinnosta.
Mannerlaatat erkanevat toisistaan edelleen maan ytimen valtavien voimien vaikutuksesta parisen sentin vuosivauhtia. Maan ohut kuori kestää irtoamista aikansa, mutta risahtelee aina heikoimmasta kohdasta rikki.
Juuri siksi islantilaiset joutuvat varautumaan siihen, että maanjäristykset ovat jatkuvia. Aika ajoin maan monet tulivuoret äityivät syöksemään tulta ja tulikiveä. Laavavirrat ja tuhka ovat tuhonneet moneen kertaan monta asutusta.
Vielä pahempi tilanne on, jos tulivuori purkautuu jäätikön alla. Äkkiä sulava tulvavesi vie sekin kaiken allesattuvan mennessään.
Pelkojensa vastapainoksi epävarma maa antaa asukkailleen etuja. Monin paikoin kuuma maan ydin kiehuttaa päällään olevaa vettä. Yksi lähde pulpahtaa geisiriksi turistien iloksi suihkuttamalla vettä ja höyryä taivaalle monta kertaa tunnissa.
Tämäkin on näkynä vaikuttava, mutta islantilaiset ovat oppineet etenkin 1970-luvun energiakriisin aikaan tekemään kuumilla lähteillään sähköä ja lämmittämään asumuksensa ja monet uimahallinsa. Lämmön varassa toimii myös jopa banaaneja tuottavia kasvihuoneita.
Lisäksi sulavat jäätiköt synnyttävät jokia, joista saa sähkövoimaa. Maa on tulvillaan energiaa eikä polttoaineita tarvita kuin autoihin, sekin ennen sähköautojen yleistymistä.
Ympärillä ovat Islannin kuulut kalavedet. Näiden varassa elämä maassa jatkuu. Vähitellen islantilaiset ovat toipumassa myös järkyttävän syvästä lamasta. Islanti koki viimeisen päälle taudin, johon mekin aika ajoin sorrumme.
Velkarahalla tultiin Euroopan omistajiksi ja Suomestakin ostettiin pankki ja monia yhtiöitä. Tämä yltiöpäinen kiito loppui lamaan ja valtavaan talouden sekasortoon. Mutta vähitellen maa siitäkin toipuu. Elämä jatkuu.
Turistielinkeinokin pyörii taas täysillä. Moni käy katsomassa, että pelossa voi elää. Jouluvalot on juuri sytytetty. Ihan kunnioitettavaa porukkaa, nämä islantilaiset. Tällaisia sitä miettii kuunmaisemassa Blue Laguunin kuumassa vedessä, vaikka pää on pakkasessa.

Seppo Niemelä