tiistai 19. marraskuuta 2013

Kuumaisemissa

Maisemat ovat minulle matkoilla eniten mieleen jääviä. Toki Islannin matkojen retkikohteet - mannerlaatat, geysirit, kosket ja Blue Lagoon, jossa vesi tosiaan oli vaalean sinistä ja ihanaa - ovat merkittäviä ja erityisiä turistikohteinakin.


Mutta ne äskensataneen lumen ohuesti peittämät vuoret maiseman laidoilla olivat koko ajan muuttuvan pilvistön peitoissa kuin maalaus. Kosmoksensinistä, punertavaa, ylöspäin vaalenevaa, maastossa lumi kuin värien päälle vedetty valkoinen akryyliväri. Ja illan pimentyessä erään laakson valopisteiden päälle, matalan vuoriston laidan ylle ilmaantui kirkas täysikuu valaisemaan rosoisen laavakiven peittämää kuumaisemaa. Omilla tavoillaan sitä kukin matkoillakin ympärilleen katselee.

Sää vaihtui jatkuvasti. Satoi lunta, seuraavan kerran kun katsoit ulos, paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta, puit päälle ja menit ovesta ulos, tulikin rakeita, mutta vain hetken sitäkin, jo taas pilkahti aurinko.

Reykjavikissa näytti siltä, että taloissa ei useinkaan ole ikkunaverhoja tai niitä ei vedetä kiinni. Huoneisiin näkyi sisään. Pidetäänköhän siellä outona sitä, joka peittää kotinsa ikkunat?

Uskomatonta, mutta kamerani jäi kotiin. Olin hyvissä ajoin ladannut akun. Laukkuja vaihdellessa se jäi isompaan. No, onhan netti täynnä kuvia sieltä ja miehellä kännykkäkamerassa jotain. Nyt lisäsin tähän hänen kuviaan.

Halgrimskirkja oli hieno kirkko.Kuuntelimme siellä urkujen soittoa, sytytin kynttilän eräs asia mielessäni.


Matkalipputulosteita setviessäni tulivat mieleen entiset matkat, kun opas odotti kyltin kanssa lähtölentokentällä ja perillä toinen opasti oikeaan bussiin ja kaikki oli selkeästi ohjelmoitu. Onko sellaisia lomamatkoja nykyään? Nyt koetit itse pitää englanninkieliset voucherit ja sekavan näköiset elektroniset liput järjestyksessä ja löytää oikeat bussit ja paikat. No sujuihan se vielä. Kymmenes lipputuloste tuli paluumatkan konduktöörille.

Tällainen kolmen yön pikamatka on pieni väläys erikoisesta, harvinaisesta maasta, josta retkikuljettaja kertoi ansiokkaan laajasti. Isompi eläytyminen vaatisi itsenäistä kiertelyä ja yöpyilyä ympäri saarta. Mutta sinisen laguunin höyryävässä, maan alta kumpuavassa vedessä tuntui, että olemme yhdessä tehneet pitkän matkan ja tulleet jonnekin.

1 kommentti:

  1. Hupaisa tuo verhojuttu. Kun muutin tähän uuteen kotiini totesin, et vastapäisen talon ikkunat osuvat aika kohdalleen omieni kanssa. Ilmoitin heti, et jatkuvasti en ala verhojen takana asustamaan. Minulla ei ole mitään salattavaa. Mainitsin asiasta naamakirjassa ja oitis ystäväni Hollannista kommentoi, et ei missään muualla Euroopassa olla semmoisia verhojen takana eläjiä, ku Suomessa. Naapuri sen sijaan vetäsee kyllä näköjään verhot ikkunan eteen heti kotiin palattuaan.

    Mut Islanti... joskus vielä...

    Marjatta

    VastaaPoista