Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
keskiviikko 10. heinäkuuta 2013
Remonttikesän loppu
Kylpyhuoneremontti on nyt täysin valmis, kun suihkuseinäkin saatiin paikalleen. Suihkuverhotanko oli kyllä liian lyhyt, mutta taitavat pojat tekivät entisestä ja uudesta yhdistelmän, joka riitti. Kaksi kuukautta oltiin vähän kuin vieraina toisten työmaalla. Nyt aletaan taas olla ikäänkuin omillamme.
Vanhassa talossa on aina jotain tehtävää, minkä havahtuu huomaamaan aika ajoin. Mies maalasi puuöljyllä pihapöydän nuutuneet aluslaatat harmaiksi ja haki lahonneiden oveneduslaattojen tilalle kivilaattoja pariin paikkaan. Minä laitoin pihasaunan vanhat, kirjavat lauteet mustiksi ja lattiarallit harmaiksi. Löysin vanhan ruosteenestomaalipurkin vajasta. Kuvan valkoisissa osissa ei näy enää ruostetta. Äsken sivelin mustan päälle laudesuojaa. Sauna piti ohjeen mukaan laittaa lämpimäksi. Padassa lämpeni vesi ja pesin hiet pois saunalla. Sen jälkeen kävin "uimassa" pikku ammeessa unkarinsyreenin varjossa. Se on kesää! Uusia remonttisuunnitelmia ei ole. Tai toissakevään tapetoinnista jäi neljä
rullaa ja vinttikamarissa on huonot tapetit..Mutta ei tänä kesänä. Vähän hassua selostaa näitä remontteja, on kai tullut liiaksi lueskeltua remonttiblogeja ja -keskustelusivuja.Niissä tosin kaikki selostetaan perinjuurin, vaihe vaiheelta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti