Ympyrän kierros

68 vuotta sitten tästä talosta, silloin harmaasta hirsiseinäisestä, lähdettiin hevosreellä viemään äitiäni 25 kilometrin päähän synnytyslaitokselle. Takaisin meidät haettiin kahden viikon päästä paukkupakkasessa vällyjen sisässä. Silloin oli varaa pitää ensisynnyttäjää ja vauvaa hoidossa pitkään. Tultiin isovanhempien, isotädin ja enon luokse, takkatulen edessä pestäväksi ja viiden ihmisen hoidettavaksi. Sen jälkeen vauvaa ei ole tähän taloon tullutkaan. Me muutimme isän kotiin toiseen kylään puolentoista vuoden päästä eikä enolleni siunaantunut lapsia. Tuotiin minut kyllä tänne isoäidin hoitoon kaksivuotiaana, kun veljeni syntyi. En syönyt enkä nukkunut. Eno joutui viikon päästä valjastamaan hevosen reen eteen ja palauttamaan minut vanhemmilleni. Alkuaikojen turva lienee näihin seiniin imeytynyt, kun tänne niin mielelläni tulen katselemaan lumen ja puiden maisemaa, samanlaista kuin ensiksi ikkunasta näkemäni maailma. Se tuntuu etuoikeudelta. Minun lapsillani ei ole pääsyä lapsuuden koteihinsa. Niissä kaikissa asuu vieraita ihmisiä.