Odottavan aika on pitkä. Ei ole mitään tekemistä. Se yksi julkistamisjuttu, josta on tietoa edellisessä blogissa, on torstaina. Tiedän, että se on pieni tilaisuus, mutta silti se on mielessä koko ajan.
Veli on nyt vähän rauhallisempi. Hänelle on järjestynyt monenlaista ohjelmaa. Kaksi tuttua miestä muun muassa kävi hakemassa hänet miesten aamuun ja pappi kävi keskustelemassa. Miesten seura on tärkeätä naisohjaajien avun varassa elävälle miehelle. Hän kävi eilen täällä Torpallakin. Kutsuin myös tuttuja sukulaisia paikalle. Hän halusi tullessaan nähdä vajassa olevan autonsa ja sanoi: Näen sen nyt viimeistä kertaa. Myyntiä ei ole kyllä vielä aloitettu.Jospa elämä tästä kuitenkin taas sujuu. Paitsi että avustaja irtisanoutui. Mistä uusi?
Toivon menetys on varmasti vaikeaa. Elämää on kuitenkin jatkettava ilman mennyttä toivoakin ja ehkä löydettävä jotain uutta toivottavaakin, jos mahdollista. Haurasta on ihmisen elämä...
VastaaPoistaMinua on viime aikoina erityisesti puhutellut lähetys- ja kastekäskyn viimeinen ajatus: "kaikki päivät maailman loppuun asti." Ne vaikeimmatkin...
Niin, jotain toivoa ja odotusta pitäisi aina olla joka päivälle. Kun nyt löytäisi jonkun vakaan ihmisen turvaamaan hänelle päivittäisen ulkoilun odotuksen. Minä en voi sitä joka päivä hoitaa.
VastaaPoista