Juhlakausi päättyi miehen kotikylän hirvipeijaisiin. Kylä on syrjäisen kylätien molemmin puolin piileviä hiljaisia taloja. Metsästysseuran kutsu tuotti yllätyksen. Hieno EU-avustuksen tukemana uudistettu netsästysmaja ja saunarakennus odottivat vierasjoukkoa. Kylän miehet ovat tehneet ison talkootyön yhteisen kokoontumistilan saamiseksi. Taitoja on löytynyt omasta joukosta joka tarpeeseen. Toinen ihmetyksen aihe oli kyläkirjan teko, jo jouluksi valmistuva. Se oli alkanut talohistoriakokoontumisista. Joka talossa oli pidetty historiatapaaminen. Eläkkeelle jäänyt opettaja oli kirjannut tiedot ja pian syntyi idea kyläkirjasta. Kyllä maalla on elämää!
Nyt on kahtena päivänä kumarreltu helteen ja ötökkäparven sisällä mustikkametsässä, marjat kun nyt kypsyivät tälläkin korkeudella. Mielessäni soi muunnos: " Hyttysparven laulu korvissani, marjamaiden päällä mäntypuu.." Kotiin tultua olen ulkona talon nurkalla huuhtonut silmiin ja selkään valuvat hiet letkussa lämmenneellä vedellä, se on hauskaa ja kesäistä.
Ei ole hyvä mustikkavuosi, vähän tuskalla on riivitty näitä terveysmarjoja talteen pari sangollista. Tarvitaan tietty sinisyyden aste näkökentässä, että pistokset ja selkä unohtuvat ja poimijan mieli vaipuu meditatiiviseen tilaan käsien harmonisen liikkeen myötä. Nyt sitä tilaa ei syntynyt. Torstaina kutsuu "haltioominen" (lastenhoito) Jyväskylässä, nyt on aika täyttää pakastinta.
Pilasin puhelimeni, kun se kastui marjasangon pohjalla. Otin sen mukaan, vaikka ei ollut taskuja, kun veli sai korkean kuumeen ja on sairaalassa. Yleensäkin pidän aina puhelinta orjallisesti mukana, vaikka harvoin kukaan soittaa. Nyt en saa puhelinta auki. Se olikin vanha ja vaihtoa oli suunniteltu, joten vahinko ei ole mainittava. On vain outoa olla ilman puhelinta. Oikeastaan vapauttavaa. Miehen puhelin on kuin lankapuhelimena kotona vanhaan tapaan.
Mua on taas kismittänyt, kun mustikat tuppaa suorastaan suuhun heti kun johkin metsään menee - harmitus on siinä, ettei saa kaikkia poimittua talteen, kun selkä ei kestä. No, vakituinen torikauppias tuo aina käsin poimittuja roskattomia mustikoita myyntiin. Vielä on eläke riittänyt niihin.
VastaaPoista- Tuosta puhelinjutustasi tuli mieleen kertoa, että ostin uuden puhelimen saatuani sille kaulapussin, sama liike niitä myy kuin puhelimiakin. Se on kätevä, kun lähtee lenkille tai kauppaan: sisätasku on mitoitettu pankkikortille ja vetoketjullisessa päällitaskussa säilyy kotiavain. Kympinkö se maksoi, en muista, mutta käytän sitä joka päivä.